Just tultiin kotiin ja olo on mahtava. Reissussa on aina mukavaa, mutta on se kyllä parasta aina palata kotiin.

Yritän tällä viikolla saada kuvat koneelle FAcebookkiin kansion ja tanne kuvablogin.

Öitä.

Siis reissun loppu. Ei minkaan muun.

Maanantaina alkaa matka kohti koto Suomea. Vaikka reissussa on aina mukavaa ja nakee paljon uutta, varsinkin talla reissulla on nahty PALJON, niin silti on kylla tosi kiva palata kotiin.

Taalla Vegasissa on jatkunut hilliton kuumuus ja pilveton taivas. Onneks huomiselle on luvattu vahan viileempaa. (Tuskin tosin mitaan kylmaa ;)) Ehka on sit helpompi hengittaa ja olla, kun ei oo niin hillittoman kuuma koko ajan. TReenitkin on jatkunu taalla. ihan kivaa on ollut vaikka suurin osa treenaajista on ihan alottelijoita, mutta en ma ehka ois just nyt mitaan kunniapaineja jaksanutkaan. Ricardo on osoittautunut tosi lepposaks tyypiks ja silla on ihan todella hyvaa perus tekniikkaa ja hyvia pointteja ja tarkennuksia asioihin. Basic Gracie positions. Forrest Griffininkin nain eilen salilla, mut se oli alottamassa just kuntojumppaa kuntovalmentajan aknssa, niin en kehdannut menna siihen fanittamaan. Toivottavasti se on joku toinenkin paiva siella ja toivottavasti se, tai Matt Ridle eksyy viela matolle mun kanssa meinaan sit on sen kunniapainin paikka… Kiertelen ja verryttelen pitkin salin reunoja kunnes paasen hyokkaamaan taysin puhki olevan UFC tahden kimppuun. Jokainen etu lasketaan (…mulle. Sille vaan lopetukset)

Jaaron on ollut vahan kipee pari paivaa, mtu nyt se on jo parempaan pain. Kurkku ollu vissiin vahan kipee ja yskinyt. Voipi olla, etta VEgasin saasteet ja Kasinon tupakansavu aiheuttaa moista. Nyt ei olla tanaan menty Kasinon lapi esim syomaan vaan kierretty kerrosten kautta, niin on ollut paljon parempi. Jaaron on kylla sit hyva matkustaja. Se viihtyy pidempiakin matkoja autossa ja lentokoneessakin oli tosi kiltisti. Aika paljon se tietty tilaa vie koneessa, kun ei saa omaa paikkaa… Toivottavasti nyt ois kone vahan vajaa, etta saatais sellanen paikka missa ois “tyhja” penkki vieressa…

Pitaa katella jos kerkeen kirjotteleen viela taalta ennen kun lahdetaan vai tuleeko seuraava merkinta vasta kotoa. Joka tapauksessa ajattelin kotoa sitten kirjottaa semmosen klousauksen tahan matka blogiin missa ois vahan valokuvia reissusta ja nettiosotteita paikkoihin missa ollaan kayty jne… Tosin jos joku on ideaa vastaan, niin en ma sit.

Rauhaa ja rakkautta! =D

Eli paasin jumppaamaan.

Eilen kavin eka kerran ja tanaan toisen kerran treenaamassa jiu-jitsua Warrior Training Centerissa. Centerin jitsu on Ricardo Cavalcantin alaisuudessa joka on Carlson Gracie musta vyo (4.grau) Ekat treenit veti mustavoinen Rick Davis joka on treenaillut jitsua kuulemma n.16 vuotta ja vapaaotellut aikanaan paljonkin (Sherdog kertoo recordiksi 3-1-1 joista viimeisin havia Melvin Guillardille UFC60 tapahtumassa). Tanaan treenit veti Ricardo. Treeneissa oli paa saantoisesti valkovoisia, mutta pari sinistakin oli mukana ja purppuroita jokunen. Eilisissa treeneissa oli muunmuassa TUFsta tuttu Mathew Riddle joka vetaa ko. salilla paini treeneja. En paassyt Mattin kanssa painille, kun koko sparrin ajan Rick halus sparrata mun kanssa. Ja viela treenien jalkeen yks patka. Se on kai hyva juttu. =) Hassua oli se, etta Rick ei meinannut saada mua lopetettua sillein natisti, niin selkaan paastyaan nappas nenasta larvin ylos. Oli hetken semmonen “WTF et sitten muuta keksinyt” olo, mutta joka salilla salin tyylilla. Eika pida treenien vetajan toimia juuri kritisoida. Sen treenit… Hauska jannu oli ja ihan hyvia pointteja perus juttuihin se veti. Vahan ehka jopa liikaa tekniikkaa kun se innostu. Ricardon treeneissa tehtiin toistoja paljon ja simppelia tekniikkaa. Ricardo on menossa leikkaukseen, niin se ei sparrannut. Sparrasin sit valkovoisten kanssa mita se tunki mulle “Juu gooou vit Fiiinland” (Janne on aika vaikea nimi taalla pain maailmaa) Ois ollu kiva painia niiden purppuroiden kanssa, mutta ei sit… Nailla on muuten oma salainen kattely ja ma meinaan reveta joka kerta, kun ne alkaa tunkee niita sormiaan hassusti.

Vegas on muuten ihan kiva paikka, mut taalla paistaa koko ajan aurinko ja on sika kuuma… Kerran kun on kavellyt stripin paasta paahan, niin mitaan varsinaista nakemista ei sitten muuten olekkaan. Paitsi showt, mutta perhe mukana ja koyhana niin ei sita tosta vaan mennakkaan kattomaan UFC matseja tai Aurinkosirkusta. Toisaalta on ihan kiva vaan loikoilla hotellin katolla altaalla ja hengailla vahan kylilla. Ehka kipastaan jossain kaupoilla huomenissa…

Peace ja sillein.

Se on meinaan Viva Las Vegas.

Tultiin eilen Vegasiin ja odotukset paikasta oli tasoa “ei kiinnosta kovin, mutta onhan se pakko nahda”, mutta pitaa sanoa, etta yllatti todella positiivisesti kaikin puolin. Hotellin hinta oli halvempi mita alunperin olin luullut, ruokailu ei maksa paljon mitaan ja hotellin taso on huima. Voin jo nyt suositella Vegasin Stratosphere hotellia ihmisille. Vegasin suosittelemisen jatan tuonnemmaksi.

Tanaan pitais lahtee vahan katteleen paikkoja ja kayda ottaan ekat hiet pitkasta aikaa. Suuntaan myohemmin paivalla siis Warrior Training Centerille kattomaan onko siella ketaan kelvollista jiu-jitsukaa.

Heti kun olin kirjoittanut blogin tanaan aikaisemmin, niin katsoin osoitteen huomenna pidettavaan koiratapahtumaan ja huomasin, etta se onkin alkanut jo tanaan kymmenelta. Noh… Kellohan oli jo kuitenkin yli kaksi. Ei muuta kun auto parkkihallista (ei ollut ihan kulmilla), perhe autoon ja matka kohti Woodland Californiaa saattoi alkaa.

Woodland on pieni “lannenkyla” n. 100km San FRanciscosta pohoiseen.  Siella siis piti olla Nor Cal APBT Coalitionin koiratapahtuma. TomTom navigaattori ei loyda koko Woodlandin kaupungista Road 24 nimista katua. Alkoi jossain vaiheessa jo tuntumaan melko epatoivoiselta kyseisen paikan etsinta, mutta kuin ihmeen kaupalla keskella Pieni Talo Preerialla elokuvan maisemia loydettiin Coutry road 24 joka tietenkin loppui kesken ennen kuin oikea ranchin numero tuli eteen. Taas pettymys… Noh matka jatkui ja tie jatkuikin pienen kiertoreitin jalkeen (luonnollisesti ihan eri paikassa) ja sitten loydettiin viela oikea ranchikin. Paikka oli lahes autio. Pihassa yksi sekarotuinen koira ja kaksi poikaa lyomassa savipaakkuja pesismailalla… JepJep… No ajattelin kuitenkin nousta autosta ja kysasta oliko tama edees oikea paikka ja onko taalla ollut aikaisemmin koiratapahtuma. ASuntovaunussa olikin muutamia ihmisia ja paikka oli kuin olikin oikea ja kun esittelin itseni, niin heput sanoivat, etta “Me jo tossa paivalla juteltiinkin, etta kaveri suomesta puhu tulevansa tanne, mutta eipa nakynyt,l mutta siinahan sa ootkin.” Nor Cal APBT Coalitionin heput ja heputtaret oli todella ystavallisia ja kertoivat paljon koirista ja varsinkin koirista mita heilla oli mukana. (yksi aikuinen Jeep linjainen uros ja kaksi hanen jalkelaistaan toisessa polvessa) Koirat oli todella mahtavia, ihmisystavallisia ja urheilullisia. Juuri kuten kunnon APBT:n kuuluu ollakkin. Harmiteltiin siina porukalla, kun aikasemmin paivalla olis ollut 68 koiraa osallistumassa nayttelyihin, taakan vetoon ja paksuin paa kisaan. Jesh… Paksuin paa kisa. Noh paasinpahan juttelemaan koiraihmisten kanssa ja heilta saan varmasti tietoa ko. koirista ja kasvattajista sun muusta. Sain jo nyt paljon tietoa asioista. Niin ja tietty ilmasen paidan ja kaksi Gazettea. Tanaan on siis lukemista.

Ranchilta lahdon jalkeen kaytiin tankilla ja mentiin Woodlandin keskustaan syomaan. MEntiin Ludy’s(?) BBQ Grill nimiseen mestaan ja se oli niinkun ois taas astunut elokuvaan. Paikalla oli Coutry&Western/bluegrass bandi soittamassa livena, juonaa sai hanasta niin paljon kun haluaa ja mikroshortsi tyttoset kiikutti ruokaa poytaan. Paikka oli oikeesti hemmetin hieno kunnon Country saluuna. Jos ikina menette pohjois kaliforniaan, niin suosittelen Woodlandin kaupunkia ja kyseista BBQ mestaa. Oli mienaan todella edullinenkin. Ruuan jalkeen kavin viela kaupassakin, mutta se oli jotain todella ihmeellista. Mua isommat ihmiset ostaa galloonittain maitoa ja kiloittain paskapaperia ja koko kaupasta ei loydy vauvan vaippoja. Huhhuh….

Ai niin. Hotellista piti kertoa aikasemmin. Ollaan taalla San Franciscossa hotellissa nimelta Renoir. Todella upea 1909 rakennettu kiilan muotoinen rakennus mika on ilmeisesti alunperinkin toiminut hotellina. Sijainti on vahan arveluttava, kun on meinaan aivan Market streetin (kaupungin ostoskeskusta) ja Tenderloinin (keskustan isoin slummi) rajalla. Onneks taalla kuitenkin saa kulkea ihan rauhassa jopa illalla, tai ainakin mina saan, eika mitaan ongelmia sen suhteen ole ollut. Mutta hotellin henkilokunta… Tai oikeastaan omistaja. Tultiin tanne uskossa, etta huoneeseen kuuluu aamupala ja ilmainen internetin kaytto. No ekana iltana huomasin etta internet maksaa. ilmainen internet olisi naapuritalon wlan. Aamupala ei kuulunutkaan hintaan vaan olisi maksanut erikseen. Laitettiin auto talon parkkiin vaikka onkin kallis koska sain niin huonoa palvelua lahimmasta over night parkkihallista, mutta tarkoitus oli etsia seuraavana paivana uusi parkkihalli mihin vien autoni. Minulle sanottiin, etta ei hataa, ilmoita vain 15min ennen kun tarvitset auton, niin tuodaan ovelle. Kun olisin halunnut autoni, niin sain tietaa, etta olisin joutunut maksamaan kahdesta kokonaisesta paivasta koska minun olisi pitanyt noutaa auto aamulla ennen puolta paivaa. Hotellin johtaja kertoi minulle, etta ei ole heidan vastuulla kertoa asiakkaille milloin auto tulee noutaa ilman lisamaksua ja etta se oli minun vika kun en huomannut hotellin tiskilla A4 kokoista lappua missa lukee parkkeerauksen ehdot. Minun mielestani taas hotellin olisi kuulunut kertoa minulle mista mina maksan ja kertoa, etta auto on noudettava ennen puoltapaivaa, tai maksan seuraavastakin paivasta. Noh johtaja kylla sanoi, etta olisivat hekin voineet taman kertoa, mutta kylla vastuu on suurelta osin minun, koska en kysynyt. Paska hotelli, paska johtaja. Jos ikina tulette San FRanciscoon, niin valttakaa kaikin keinoin Hotel Renoiria ja sen huonoa palvelua. Itse en aio enaan ikina kayttaa tata hotellia.

Peace and love ja Hilti tillsammans ja niin edelleen.

Taa on oikeestaan aika kallis mesta… siis verrattuna esim noihin Losin hoodeihin missa pyorittiin. Mutta ei taa mikaan hillittoman kallis ole. Ihan ihmisten hinnoissa asiat liikkuu ja oikeastaan vahan halvempaa kun suomessa. Johtuen tietenkin osittain heikosta dollarista ja vahvasta eurosta, mutta muutenkin varsin kohtuu hintainen maa tama Ameriikka. Tosin yks asia mika kaihertaa on se, etta kaikki maksaa erikseen… Ja verot paalle. Hotelli huone maksaa. Hotellin parkkipaikka maksaa (tietenkin enemman kun missaan muualla). Aamupala maksaa erikseen jne jne…

Mutta kaupunkina the City on kylla kiva. Todella kauiniita rakennuksia tuolta 1800-1900 lukujen taitteesta ja jopa pummit on melko ystavallisia. Eilen illalla kavin kulman viinakaupassa (taalla liquor storet on niinkun paikallisia Siwoja) ostamassa ilta ja aamupalaa, niin hetken jannitti, kun kulmilla notku paikallisia kovanaamoja ja varsinkin kun 2,5metrinen ladon oven levynen iso musta mies tuli huutaen sisaan kauppaan, mutta samassa hokasin, etta kaikki kuitenkin hymyili ja se kovanaama esitys oli vaan kuorta. Todella lepposa paikka.

eilen ajeltiin vanhan koulun ratikoilla. Ja vanha koulu tarkottaa sita, etta ekassa ratikassa luki “H. Bogart rode this cart circa 1946-1947″ Nyt siis puhutaan jo museo ikaisesta ratikasta. hienoja oli maisemat ja takas tullessa tietenkin ajoin kunnon leffa tyyliin vaunun ulkopuolella roikkuen. =) Ostin muuten pari todella mielenkiintoista Alcatratz aiheista kirjaa ratikan paattarilta. Niin ja molemmilla paattareilla oli trumpetisti. Se oli hauskaa. Lahto pysakilla oli vanha mustaihoinen mies tyylikkaassa puvussa soittamassa vanhoja veisuja. Kun naki Jaaronin niin oli ihan fileissaan (kuten kaikki taalla lapsista) ja soitti Jaaronille pikkusen patkan. Jaaron katteli ihmeissaan ja anto sedalle dollarin (iskan lompakosta tietty) Trumpetisti jannu oli otettu Jaaronista ja dollarista ja sano “I will never spend this dollar that kid gave. I’mma gona keep it forever”. Toisti sen myos perheelle joka tuli vahan meidan perassa. Se oli jotenkin liikuttavaa. ihan sama vaikka olis mennyt ostamaan silla mita, mutta se vaikutti jtoenkin todella vilpittomalta ja innostuneelta, kun Jaaron laitto sen dollarin sen taskuun. =)

Taalla Friscossa (tuosta termista on muuten aikoinaan saanut 25dollaria sakkoa. Sen on asettanut Ameriikan keisari. Hauska tarina…) ollaan paa asiassa kierrelty kaupungilla ja kaupoissa j shoppailtu vahan. Kateltu kauniita taloja, makia ja ratikoita. Tosi kivan tuntunen kaupunki. Yhtaan kunnon hippia vaan ei oo nakynyt. Eika nakynyt Hollywoodissa Forrestereitakaan. Ozzy Osbournen talon portilla kaytiin sentas. Se, etta San Francisco on “the gay capital of world” nakyy melko selvasti. Sateenkaari lippuja joka paikassa ja Prop8 feissareita joka kulmalla. Ma en nyt tieda pitaako sita olla sen prop8:n puolesta vai vastaan. Ma kun en tieda meinaako ne homoavioliittoja laillisiks vai laittomiks. Noh. Jokatapauksessa ihmeellista, etta jostain noinkin yksinkertaisesta asiasta kuin samaa sukupuolta olevien aviosuhteen rekisteroimisesta pitaa kinastella niin vahvasti. hieman ehka sulkeutunut kansakunta siina mielessa. Taalla San Franciscossa on myos jotenkin tosi vahvasti esilla luonnon ja varsinkin merien suojelu. Se on hyva juttu se. Tosin Greapeacen feissari ei ihan hiffannu mua, kun se kysy, etta ollaanko kuultu Greanpeacesta ja sanoin. Joo se on se porukka joka aina yrittaa tyontaa mut takas mereen kun makaan rannalla.

Ajattelin kirjotella tahan viela vahan juttuja mita on tullut mieleen matkan varrella, mutta en ehka oo viela kirjottanut, mutta ei sitten tullutkaan mitaan mieleen just nyt. Luultavasti heti kun lahden koneelta, niin tulee mieleen se sata eri asiaa mita ois pitanyt kirjottaa tanne.

Maanantaina matkataan Vegasiin ja ma paasen treenaamaan. Treenit on sovittu Warrior Training Centerille. Kiitoksia vaan katukaupan JP ja Tuomas, kun hoiditten tamanKIN asian meikalle.

PO PO PO PO!!!

Sita ollaan sitten San Franciscossa nyt. vajaa 10h autoilua ja perilla taas uusi pettymys. Parkkeeraaminen maksaa 20 taalaa yo, hotellin ymparsito kuhisee kodittomia ja aamupala ei kuulu huoneen hintaan. Onneks senetas hotelli on muuten kiva ja kaupunki on kaunis.

LA on siis jatetty taakse. Kaytiin viela Hollywoodissa ja se ainakin parani treenaamalla. Josko se jitsukin silla samalla laakkeella paranis. Pyorahdettiin Universal Studiosilla ja se oli oikein hauska paiva. reilulla 50 taalalla per nokka nahtiin jos jonkinlaista esitysta ja kummitustaloa. Sielta lahtiessa kipastiin viela Hollywood kyltilla ja napsittiin sielta muutamat kuvat. On muuten kapeita kujia siella pain.  Long Beachin “keskusta” oli myos tosi kivaa aluetta kuten oli myos Anaheim. Kaippa sita ihminen taallakin pain maailmaa vois asustaa…

Tanaan ollaan kierrelty kavellen San Franciscoa ja pohkeet huutaa hoosiannaa. Ihan yks tai kaks maen nyppylaa meinaan. hahah Mulla on maailman paksuimmat pohkeet kun tullaan takas. Nykyaanhan ne on enemmankin sihteeri osastoa. Tanaan ollaan nahty makia, ratikoita, makia, satamaa, vanhoja rakennuksia, makia, Alcatraz kaukaa ja maailman kiemuriasin katu joka oli maella. =)

Maanantaina pitais lahta ajelemaan Vegasiin ja sunnuntaina kipastaan koiranayttelyssa. Eikohan sita keksi jotain tekemista taallakin loppu viikoks.

Halipatsui ja terkut immeisille.

Pettymys nro1

Kisat oli eilen ja en todellakaan paassyt mitaleille. Voitin kaksi ensimaista vastustajaani, mutta havisin kolmannen ottelun eduin 1-3. Kaveri meni ja kuristi sentas seuraavan vastuksensa, mutta havisi finaalin ihan pystyyn. Olisinpa edes havinnyt voittajalle, mutta ei… Matsin jalkeen oli jotenkin todella paska olo. Tuntu, etta en halunnut voittoa tarpeeksi tai joku muu todella typera asia esti mua voittamasta sita matsia. Ei se kuitenkaan niin vaikea jannu ollut. Vahva lyhyt patikka, mutta ei niin hillittoman tekninen. Kuntokin (jos sellasta on koskaan ollutkaan) petti myos ihan totaalisesti. Tokassa matsissa forkut hapotti ihan totaalisesti ja kolmannessa matsissa olin niin puhki, etta en saanut itteani nostettua ylos kun kaveri makas niskassa. Noh… Lisaa treenia. Kai se silla paranee. Luulis ainakin paranevan. Paska laji jos ei parane.

Pettymys nro2

Hollywood on todella ankea paikka. Ei sitten mitaan glamouria. Ei niin patkaakaan. Ihan jees mesta, mutta kun on kerran nahnyt, niin tuskin tanne ehdoin tahdoin tarvii tulla takasin… Muutenkin aika hyvin karissut kaikki alokuvaodotukset taalla, kun ei livena kaikki ookkaan niin kultareunasta mita leffoissa on. Hieno maa ja paljon paljon nahtavaa, mutta ihan taqvallinen paikka se tama ameriikkakin on. ei olla edes Elvista viela nahty.

HOWDY IHMISET!

Taalla sita ollaan. The land of opportunities and opportunitists.

Eka stoppi on Anaheim California jossa majailemme Super8 motellissa johon meidan kanssa piti majoittua muitakin suomalaisia, mutta tietenkin hyvasta kommunikoinnista johtuen Tampereen jatkat majailee toisessa Super8 motellissa noin kilasn paassa ja Saksa-Suomi kollaboratio menikin Long Beachille majoittumaan. Eipa sen niin valia.

Lento tanne meni yllattavan hyvin vaikka vajaa 2 vuotiaan kanssa matkustaminen lentokoneessa on aika tuskaista, kun vasta 2 buotiaat saavat oman paikan. Noh… Ensi kerralla sitten on jo oma paikka Jaaronillakin ja lentaminen on helpompaa. Jaaron kylla matkusti tosi hienosti. Ei pelannyt yhtaan eika korvatkaan mennyt lukkoon koneessa. Enemman tais mua aj Semppua ahdistaa kun Jaaronia. Reilun 21 tunnin matkustamisen jalkeen kaytiin hakemassa vuokra-auto joka oltiin jo suomesta vuokrattu ja maksettu. Oltiin vuokrattu semmonen normi perheauton kokoinen pirssi ja tiskin takana kun tytto sanoi, etta niin teille tuli tuo pikkuauto, niin alkoi hetkeksi kylmaamaan. Eipa kylmannyt enaan, kun se sano, etta section 1 ja sielta mika auto vain. No siina oli kaksi tila-autoa ja tietenkin otin sitten sen chyrslerin tila-auton, kun kerta samalla rahalla sai. =)

Eilen kaytiin kattomassa mtien rikkaat elaa. Kierreltiin meinaan Beverly Hilssissa ja katottiin, kun ameriikkalaisilla on isoja taloja ja vihreaa nurmikkoa. Sielta Torranceen vilkaisemaan milta nayttaa The gracie Academy. Ja ihan hienoltahan se nayttikin. Museoineen paivineen. Ostin paidankin…

Tanaan on vuorossa sitten alkureissun paatarkoitus, eli BJJ mundials (MM-kisat) oma sarja on illalla kasin jalkeen eli suomessa n. kuuden aikaan aamulla… Onneksi jet lagista on jo paa asiassa toivuttu ja olo on freesi ja terava. Tai niin terava kun mita meika nyt yleensa on.

Katotaan miten paasen koneelle seuraavan kerran. Ja toivottavasti saadaan jotain kuviakin jossain vaiheessa tanne laitettua.

HOJO HOJO!

Pitäähän tänne jotain kirjotaa, kun tälläsen kerran on luvannut alottaa…

Tarkotus olis kirjottaa tänne vähän enemmän ajatuksia ja asioita mitä tapahtuu. EHkä jopa mietteitä ja mielipiteitä maailman menosta ja varmaan aika paljon kaikesta kamppailuun liittyvästä.

Mulle ei saa suuttua jos mielipiteet ei kohtaa, mutta keskustella asioista saa mun kanssa ja se ois toivottavaakin.

Blöogin eka osa tulee varmaan käsittelemään melko pitkälle mun ja perheen reissua Jenkkeihin. Lähdetään ens tiistaina ja ollaan siellä paria päivää vajaa kolme viikkoa. Matkaan pitäis mahtua kamppailua, hengailua ja kaikkea mukavaa.

Toivottavasti tämä jotain viihdyttää.

OSSSSSSSSSSS!