kasvisruokaa. vol 2.

Elokuu 13, 2009, 17:59

Kasviksista saa kaikenlaista maistuvaa ja värikästä ruokaa. Kasvisruuat pääaterioina auttavat lisäämään päivittäistä kasvisten määrää ja monipuolistavat ruokavaliota. Itse tykkään todella paljon kasvissosekeitoista, kasvispastakastikkeista ja itämaisista kasvisruuista. Erityisesti intialaisesta keittiöstä löytää todellisia kasvisruuan helmiä - kuten seuraava munakoisocurry!

Munakoisocurry (4-6 annosta, syöjistä riippuen)

1 iso munakoiso tai 2 pientä

margariinia tai öljyä

1 rkl tuoretta inkivääriä, pieneksi pilkottuna

1 tl kurkumaa

2-3 tl jauhettua korianteria

1 tl juustokuminaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

mustapippuria, maun mukaan

n. 2 dl vettä

paprika (keltainen tai vihreä)

iso tomaatti

(tuoretta korianteria)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese munakoiso(t) ja laita uunivuokaan. Kypsennä uunissa, kunnes munakoiso(t) pehmenee (35-50 min.). Tee jäähtyneeseen munakoisoon viilto, koverra sisus ulos. Poista sisusmassasta isot siemenaihiot ja pilko sisusmassa karkeiksi paloiksi. Aseta valumaan vaikka siivilään.

Pilko tomaatti ja paprika paloiksi.

Kuumenna margariini/öljy pannulla, lisää mausteet ja pilkottu tomaatti sekä paprika. Kypsennä keskilämmöllä, ajoittain sekoittaen, kunnes tomaatista irtoaa neste (muutamia minuutteja). Lisää 1,5-2 dl vettä, hauduta ilman kantta reilu 10 min. aina välillä sekoittaen. Lisää valutettu munakoiso, sekoita. Kypsennä vielä viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon pilkottu tuore korianteri, jos käytät sitä.

Seuraksi sopii riisi - esimerkiksi jasmiiniriisi, joka on keitetty kasvis- tai lihaliemessä. Kannattaa myös kokeilla kurkkuraitaa!

Avainsanat: , , , ,
Kirjoitettu: ruokaohjeet | Ei kommentteja »

kefta tagine.

Elokuu 12, 2009, 15:52

herkkupannu!

herkkupannu!

Marokkolainen herkkupannu!

Kefta Tagine (4:lle tai 2:lle tosi nälkäiselle)

1. Lihapullat

reilu 400 g naudan paistijauhelihaa

kananmuna

1 tl inkiväärijauhetta

1 tl juustokuminaa

1/2 tl chilijauhetta

1 tl paprikajauhetta

kourallinen tuoretta korianteria (käytin itse 2 tl jauhettua korianteria)

1 rkl persiljaa (myös tuorepersilja käy - kourallinen)

suolaa, maun mukaan

mustapippuria, maun mukaan

2. Tomaattikastike

400 g tuoreita tomaatteja, tehosekoittimessa möyhennettynä TAI 400 g tomaattimurskaa

1 rkl ketsuppia

1/2 rkl hunajaa TAI sokeria

persiljaa

1 tl juustokuminaa

suolaa, maun mukaan

1/2 tl paprikajauhetta, mielellään tulista

mustapippuria, maun mukaan

Lisäksi:

4 kananmunaa

Sekoita lihapullataikina, muotoile taikinasta pikkuruisia lihapullia (2 cm läpimitaltaan). Lämmitä paistinpannussa vähän öljyä, ruskista lihapullat. Ota lihapullat pois pannulta, lisää tomaattikastikeainekset. Hauduta tomaattikastiketta kannen alla keskilämmöllä 15-20 min. eli kunnes kastike on saennut ja maut ovat yhdistyneet (jos kastikeainekset ovat kovin vetisiä, voit jättää kannen pois, niin liiallinen neste haihtuu). Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kastikkeeseen lihapullat, hauduta muutama minuutti kannen alla. Tee kastikkeeseen kolot kananmunille, riko jokaiseen kananmuna.  Kansi päälle, lämpö pois. Anna hengailla, kunnes kananmunat ovat hyytyneet.

Tomaattikastikkeen tilalla voi halutessaan käyttää vaikka valmista taco-kastiketta, niin saa tulisemman version. Jos eksoottiset mausteet tuntuvat oudolta, voi ne jättää halutessaan poiskin ja maustaa ihan perushärmäläisesti koko sopan.

Taginen kanssa sopii kuskus, joka on älyttömän helppo valmistaa seuraavalla kikalla:

Kuskus

2 dl kuskus-suurimoita

vettä

2 rkl margariinia

Kiehauta vettä (teepannu sopii loistavasti tähän). Laita suurimot kuumaa kestävään kulhoon tai kattilaan, päälle margariinia kaksi ruokalusikallista (ei tarvitse sekoittaa, kunhan vain länttää margariinipallerot suurimoiden päälle). Kun vesi kiehuu, kaada suurimoiden päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että suurimot peittyvät ja vesi yltää reilun 1 cm suurimoiden pinnasta ylöspäin. Laita päälle tiivis kansi tai muovikelmua. Anna hengailla rauhassa niin kauan, kunnes muu ruoka on valmista. Ota kansi/muovikelmu pois päältä, pöyhi kuskusia haarukalla. Siinä se!

Avainsanat: , , , ,
Kirjoitettu: ruokaohjeet | Ei kommentteja »

vanhuus, tuo ketteryyden surma.

Elokuu 12, 2009, 15:18

Viime vuonna treenailin työkuvioideni takia Porissa, jossa kanssani nyrkkeilysalissa ja tatamilla kirmailivat lukioikäiset seurakaverit. Alkulämpissä ja loppuryydytyksissä tehtiin kaikenlaista “pyllerehtimistä” (copyright SkaNestori), mm. juoksun lomaan ripoteltuja selälleen ja mahalleen makuita, joista noustiin tietenkin rivakasti ylös ja jatkettiin juoksemista tuli pärssiin alla. Aikaisemmin nämä eivät ole tuottaneet minkäänlaista sydänsurua, joten olikin karmea yllätys, että toiset olivat juosseet jo puoli kierrosta siinä vaiheessa, kun itse olin saanut vasta toisen jalan ylösponnistusta varten maahan. Tämäkin vasta sen jälkeen, kun olin työntänyt itseäni maasta molemmin käsin ja heijannut vielä vastaliikkeellä lisää vauhtia. Siinä muita kiinni ottaessa olikin hyvää aikaa potea henkistä (ja fyysistä) tuskaa ja pohtia, miten aika vääjäämättä tuhoaa ennen niin hyvin toimineen ihmisyyden työkalun.

Melkein ahdistavinta ajan hampaiden puristuksessa rimpuillessa lienee se, että tiettyjä ominaisuuksiaan haluaisi kovasti vielä kehittää, mutta keho ei enää tunnu yhtä vastaanottavaiselta kuin aiemmin. Lisäksi kunnollisten tulosten saaminen vaatii sen verran töitä, että palautuminen on muodostunut jo ongelmaksi - olkoonkin, että treenimäärä ei sinällään olekaan mikään päätähuimaava. Rasitusvammoja ilmaantuu selvästi herkemmin, vaikka peruskestävyys on edelleen hyvä ja kestävyysominaisuuksia pystyy vielä kehittämään monta vuotta.

Pään sisällä onkin alkanut tapahtua jo jotain - liikunta ei enää painotukaan niin paljon kilpailuasetelmiin ja suorituskykyyn, vaan useimmiten huomaa hakeutuvansa suorittamaan jotain sellaista, joka on hauskaa, ja jossa kehoaan vain pääsee käyttämään. Aiemmin vihaamani uintikin on alkanut maistua, koska uidessa voi olla yksin ja lilliä hiljakseen omaan tahtiin ilman suorituspaineita. Toki peruslajeissani vauhkoinen kilpamentaliteetti jyrää edelleen - pyöräilevät mummot ja papat on ylämäissä pakko ohittaa juosten, ja linja-auton kanssa pitää pyöräillessä kilpailla jokaisen pysäkin välin kohdalla - mutta tämäkin varmasti muuttuu ajan mittaan. Enää ei hävetä tai harmita, jos joku ohittaa lenkillä, vaan se cop-outilta kuulostava “oma suoritus”  on ehkä jotenkin alkanut valjeta. Liikunnan kun kuitenkin pitäisi edistää terveyttä.

Ehkä kyse onkin luonnollisesta kehityksestä. Elämäntapaliikkujuus lähtenee siitä, että liikunnasta nauttii, ja että liikkuminen tapahtuu kehon ehdoilla, ei sitä vastaan. Jokaisessa meistä asuu pieni uimahallimummo, jos vain päästämme sen jossain vaiheessa kehomme niin pyytäessä valloilleen!

Avainsanat: , , ,
Kirjoitettu: liikunta | Ei kommentteja »

kasvisruokaa. nomnomnom.

Elokuu 10, 2009, 22:51

Viikko vierähti leireillessä, ja mustelmien ohella saldoksi tarttui mukaan myös polvivaivaa. Hauskaa kuitenkin oli ja sain kokkailla sydämeni kyllyydestä tuhtia ruokaa nälkäisille Puolan vieraille. Oluttakaan ei kaihdettu hirveästi, joten ruokavalion keventäminen tuntuu jälleen jokseenkin ajankohtaiselta. Grillimakkara ja olut kun taitavat olla juuri sitä evästä, joka on kohottanut verenpainearvojen ohella kansakuntamme ylipainotilastoissa maailman huipulle. Kasvikset ja kuitu ovat usein ne ravitsemukselliset asiat, jotka ensisijaisesti määrittävät sen, onko jonkin kansalaisen ruokavalio terveellinen vai sairautta edistävä.

Kasvisten lisääminen ruokavalioon tuntuu olevan aina ajoittain pienen taistelun takana. Helposti tuleekin jumituttua samanlaisiin ruokiin ja vaihtelu kärsii. Linssit ja pavut ovat loistavaa ravintoa, ja tuntuvat näinkin paatuneen lihansyöjän kielellä mukavan lihaisilta. Suomessa ehkä vähemmän tunnettu vaihtoehto ovat Portobello-sienet, joita ylistetään niiden “lihaisan” rakenteen takia. Tänään kyhäsinkin sitten perinteisehköt portobello-burgerit, joiden kanssa maistuivat pikkuruiset siikli-perunat tillivoilla (= eli siis tillimargariinilla) maustettuna.

Portobello-burgerit (2 annosta)

2 sämpylää

2 portobello-sientä

2 rkl majoneesia

ketsuppia tai salsaa (n. 1-2 tl)

mustapippuria

balsamicoa (n. 1/2 dl)

makeaa sinappia (1 tl)

oliiviöljyä (n. 1/2 tl)

(meri)suolaa (myllystä)

yrttimausteita (timjami, oregano, basilika) (n. 1 tl)

kaksi viipaletta juustoa (voi hyvin kokeilla erilaisia!)

puolikas punainen paprika

Laita uuni lämpeämään 225 asteeseen, grillivastukset päälle (lakit voi myös grillata grillissä!).

Poista sienistä jalat ja raaputa varovasti tummat härpäkkeet pois lakin alaosasta. Sekoita kulhossa vispilällä balsamico, öljy, sinappi, rouhaisu suolaa, rouhaisu mustapippuria sekä yrttimausteet. Laita marinadia lusikalla lakkien sisään ja aseta lakit marinadiin sileä puoli alaspäin. Laita jääkaappiin marinoitumaan.

Pilko puolikas paprika neljään pitkulaiseen suikaleeseen. Sekoita majoneesin joukkoon rouhaisu mustapippuria sekä ketsuppi/salsa. Asettele uuniritilä uunipellin päälle (nesteet valuvat uunipellille) ja marinoidut lakit (sileä puoli ylöspäin) sekä paprikaviipaleet ritilälle. Tyrkkää uuniin, kypsennä (uunista riippuen) 8-10 min. Sienien marinadin voit heittää pois.

Ota lakit uunista, käännä ne sileä puoli alaspäin ja aseta lakkien päälle juustoviipaleet. Sivele halkaistuille sämpylöille maustettua majoneesia, aseta lakit sämpylöille pihveiksi ja kummankin sienen päälle kaksi viipaletta grillattua paprikaa. Kansi päälle ja iäntä kohen!

Maistuvat varmasti ranskalaisten tai lohkoperunoidenkin kanssa. Sämpylöiden väliin voi laittaa toki myös tomaattia ja salaattia, ja majoneesia voi maustaa millä tahansa haluaa (esim. sitruunamehu, tilli…). Hyvvee on!

Avainsanat: , ,
Kirjoitettu: ruokaohjeet | 2 Kommentit »

ensimmäinen. det första.

Elokuu 2, 2009, 19:54

Broileri-oliivi-sieni -cannellonit

300 g hunajamarinoitua broilerisuikaletta

400 g Barilla-oliivi-pastakastiketta + 2 dl vettä

(kolme viipaletta vuohenjuustoa)

100 g kevyttä juustoraastetta (esim. Lidlin Linessa – paistonkestävää, siis)

1 prk 7% Flora kasvirasvakermaa

50 g sieniä

2 rkl aurinkokuivattua tomaattia silputtuna, öljyssä

n. 1/2 rkl 60% Keijua (vuoan voiteluun)

n. 125 g (puolikas paketti) Myllyn Paras –cannelloneja

1 rkl basilikaa

mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Ruskista broilerisuikaleet paistinpannulla aurinkokuivattujen tomaattien purkista otetussa öljyssä (n. 1 rkl). Pieni broileria paistinlastalla pienemmiksi paloiksi kypsentäessä. Lisää aurinkokuivattu tomaatti, sekoita. Pilko sienet pieniksi paloiksi (myös sienten jalat käyvät, jos et halua käyttää lakkeja) ja lisää broilerin joukkoon. Lisää myös mausteet (basilika, mustapippuri – suolaa ei tarvita). Sekoita, ota lämpö pois ja anna hetken keittyä kokoon jälkilämmöllä. Lisää vajaa puolet oliivi-pastakastikkeesta, sekoita. Ota pois liedeltä ja lisää joukkoon vuohenjuusto murusina, jos sitä haluat käyttää, sekoita hyvin.

Voitele pastavuoka Keijulla. Täytä cannellonit teelusikkaa käyttäen broileri-sieni-oliivi-kastikkeella. Cannelloneja kannattaa pitää melkein vaakatasossa, koska muuten täyte valuu helposti suoraan alaspäin eikä putkia tule täytettyä riittävän täyteen. Asettele täytetyt putket siististi riviin vuoalle, sitä mukaa kun ne valmistuvat. Kun kaikki vuokasi on täyttynyt tai täyte loppuu, kaada cannellonien päälle kasvirasvakerma. Lisää pastakastikepurkkiin 2 dl vettä, laita kansi takaisin kiinni ja heiluttele, jotta purkin reunoilta saadaan kaikki kastike mukaan ja jäljellä oleva pastakastike sekoittuu veteen kokonaan. Avaa kansi ja kaada kastike cannellonien ja kerman päälle. Ripottele päälle vielä juustoraaste.

Laita cannellonit uuniin ja paista alatasossa 20-35 minuuttia – eli kunnes juusto on ruskistunut ja cannelloniputket ovat kypsiä. Satsista tulee yksi uunivuoallinen cannelloneja.

Maultaan cannelloniruoka on tällä tavalla tehtynä melko samanlaista kuin lasagnekin, joten broileri-oliivi-sieni-kastiketta voisi hyvin käyttää normaalin jauhelihakastikkeen tilalla tavallisessa lasagnessa.

Avainsanat: , , ,
Kirjoitettu: ruokaohjeet | 2 Kommentit »

alku. början.

Elokuu 2, 2009, 19:46

Potkun foorumitarjontaan otettiin mukaan blogit kesäkuussa. Heti tästä kuultuani tuli tarve saada se oma blogi, vaikka aiemmin olen totta puhuen pitänyt blogien pitäjiä itseriittoisina ihmisinä, jotka haluavat saada huomiota itselleen, vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta, mistä ne siellä kirjoittavat ja mitä kotonaan kohkaavat. Itse en tietenkään ole itseriittoinen enkä epäkiinnostava, ja olen joskus yrittänytkin pitää blogia. Sitten tuli elämä ja sen jälkeen Facebook. Luonnollisen kiertokulun periaatteita soveltaen lienee siis ihan loogistakin, että blogin vuoro on nyt. Sitä seuraavaa elämää odotellessa…

No, alkuun tietysti ajattelin, että voisin pohtia tärkeitä aiheita - päivän politiikkaa, uusia uraauurtavia tutkimuksia liikuntatieteiden saralta, erilaisia ravitsemukseen liittyviä ajankohtaisia kysymyksia…ja paskat. Työtähän semmoinen olisi! Jumaliste.

Seuraavaksi pohdin, josko pitäytyisin matkakertomuksissa, jotka jollakin tapaa liittyisivät harjoitteluun. No. Mehän tietenkin matkaamme joka vuosi Puolaan pariksi viikoksi, mutta “huhtikuu 2009″- ja “huhtikuu 2010″ -tyyppiset merkinnät eivät aikaansaisi suurtakaan luottamusta lukijakunnan (hhahhahaaaa!) ja allekirjoittaneen välille. Ja onhan minulla se treenipäiväkirjanikin. Sitä paitsi en tiedä, kiinnostaako ketään oikeasti lukea tekstiä, jossa toistuvat pääsääntöisesti ilmaukset/sanat “jiben gong”, “zhan zhuang”, “väsymys”, “olut”, “särkylääkkeet”. Tietenkin vaihtelua näihin toisivat eri vuosina tapahtuvat kommellukset, kuten vuoden 2008 “Rainman” (sadettaja) tai vuoden 2006 “Very gooda, not so bada”.

Sitten, eräänä kauniina elokuisena päivänä (eli siis eilen), istuuduin koneelle kirjoittaakseni ylös yhden ruokareseptin, jonka polkaisin käytännössä tyhjästä huikean makuaistini ja keittötarvikeasiantuntemukseni voimin, ja välähtelihe, notta ristus! Ruoka! Reseptit!

Siitä se sitten lähti. Nyt olen jo melkein kirjoittanut kokonaan yhden blogimerkinnän ja helppoa on kuin heinänteko - vai pitäisikö sanoa halvanteko (ha-hah-ha-hah…hukassa oleville vinkiksi, että Halvan makeistehdas on saanut nimensä itäisestä makeisesta). Ravintoaiheisten turhanpäiväisten jaarittelujen oheen eksynee muutakin perkeleen tärkeää asiaa.

Korkattu!

P.S. Ai niin. Olen siis rasittava ja väsynyt savolainen, jonka lajiharrastuksiin kuuluvat näillä näkymin ja totuudessa enimmäkseen pysyen Tang Lang Kung Fu ja pyöräily, nykymaailman aikaan vähenevässä määrin juoksu ja kuntosali. Ikää ja painoa on liikaa, järkeä liian vähän.

Kirjoitettu: Aiheeton | 4 Kommentit »

Uusimmat kirjoitukset »