Olen aika pitkään miettinyt sitä, miten paljon kulttuurisidonnaiset sukupuoliroolit sanelevat suhtautumistamme toisiin ihmisiin. Ajoittain sukupuolen perusteella luokitteleminen ahdistaa kovastikin, mutta sen edessä on suhteellisen voimaton. Vai miten voit työpaikkahaastattelussa tuoda julki loukkaantumisesi vähättelevästä kohtelusta ilman että vaarannat mahdollista työpaikkaasi?
Joskus hätkähdyttää, kun omaa toimintaa tai ulkonäköä ruoditaan sukupuolen perusteella - ehkä tämä johtuu erityisesti siitä, että koen ajoittain olevani irrallaan perinteisistä sukupuolirooleista. En koe omaa sukupuoltani rajoittavaksi tekijäksi - siksi joskus tuntuukin pahalta, kun ulkopuolelta tuleva palaute kertoo toisin. Sukupuolen perusteella arvioiminen voi myös loukata, sillä luokittelu pohjautuu melko räikeisiin stereotypioihin ja tasapäistää karulla kädellä.
Olen siis usein ärsyyntynyt siitä, että sukupuoli edeltää ihmistä ja ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Eikös tämä ole sitä feminismiä sitten, häh?
Ei.
Feminismiin olen tutustunut melko vähän, ja sekin vähä alkaa yleensä suututtaa - feminismin lähtökohtana kun tuntuu olevan se, että nainen on jotenkin huonompi (”Pystymme samaan kuin miehet” —> kysyn, että miksi siihen samaan pitäisi pystyä? Koska se on miesten maailmassa arvokkaampaa kuin että ei pysty?). Minä lähden siitä, että nainen on erilainen kuin mies, ja että kummankin erilaisuus palvelee tarkoitustaan ja on yhtä arvokasta, koska erilaisuudella on selkeä biologinen funktio.
No, jos nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies, miten sukupuolineutraalius sitten mahtuu tähän kuvioon?
Yksinkertaisesti niin, että otetaan ihmiset ihmisinä silloin kun on sen aika eikä oleteta turhia sukupuolen perusteella. Antaa ihmisen itse tuoda esille se, mitä on, ilman, että annetaan omien ennakkokäsitysten vaikuttaa liiaksi. Se silikonitissinen blondi saattaa olla ihan oikeasti todella hyvä ratkomaan tietokoneongelmia ja sillä naapurin raksamiehellä saattaa olla parempi silmä kukkaistutusten tekoon kuin sen tyttöystävällä.
Avainsanat: feminismi, luokittelu, neutraali, sukupuoli
Mieleeni on ikuisiksi ajoiksi jäänyt enoni sanat feminismistä: “Kolkko kuoleman aate.”
Harvinaislaatuisen totta kyllä (jos siis nyt puhutaan niistä tämän päivän militanteista, kylmistä miesvihaajista).
Hyvä ja ytimekäs kirjoitus Elina, kiitos!
Tästä tulee kyllä valitettavasti edelleen mieleen tämä: http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?p=18996#p18996
Vieläkin kismittää tuo tapaus, vaikka siitä on useita vuosia aikaa. Hölmöt. Helmiä sioille… Mutta onneksi sekä tuo kyseinen naiskirjoittaja että minä löysimme paljon otollisemman ja älykkäämmän keskustelualustan eli Potkun