kiinalaiset dumplingit.

Heinäkuu 7, 2010, 22:57

Tämä ohje on helppo, joskin aikaa kannattaa varata kuorien rullailemiseen. Olen rullannut kuoret sekä juomalasia että oikeaa kaulinta käyttäen, eli onnistuu kyllä myös silloin, jos oikeaa kaulintavälinettä ei ole käsillä. Täytteeseen voi halutessaan lisätä myös esimerkiksi kaalia, porkkanaa tai sieniä, kunhan palaset ovat tarpeeksi pieniä tai kypsennetty erikseen ennen täytteeseen sekoittamista.

Kiinalaiset dumplingit

1. Kuoritaikina

n. 5,5 dl jauhoja

2,5 dl vettä

2. Täyte

400 g jauhelihaa (naudan-, naudanpaisti- tai sika-nauta)

0,5 dl tuoretta ruohosipulia (tai pari rkl kuivattua)

suolaa (maun mukaan, huomioi kuitenkin soijakastike - sieltä tulee myös suolaa)

soijakastiketta/ketjap manista

1 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna

(ripaus ruskeaa sokeria, jos käytät tavallista soijakastiketta)

3. Dippikastike

1,5 dl ketjap manista TAI tavallista soijakastiketta

(ruskeaa sokeria, jos käytät tavallista soijakastiketta)

1 cm pala tuoretta inkivääriä raastettuna TAI pieninä paloina

2 rkl ruohosipulia (tuoretta tai kuivattua)

(tuoretta tai kuivattua chiliä - jos haluat tulisuutta)

vettä (laimentamaan soijakastiketta)

Sekoita kaikki dippikastikkeen ainekset huolellisesti - vettä lisää sen verran, että dippikastike ei maistu liian suolaiselta. Laita jääkaappiin tekeytymään.

Sekoita täytteen ainekset, aseta sivuun.

Sekoita jauhot ja vesi. Vaivaa taikinaa, kunnes siitä muodostuu sitkoisa pallo. Jos taikina tarttuu liikaa käsiin, lisää jauhoja pieni määrä kerrallaan. Muotoile taikinasta kapeahko pötkylä, josta leikkaat esim. saksilla 1,5-2 cm halkaisijaltaan olevia paloja. Taikinasta tulee n. 40 kpl dumplingeja. Pyörittele palat palloiksi ja kauli ohuiksi kuoriksi. Halkaisijaltaan kuoret ovat n. 4 cm. Kaulitessa voit tarvita vähän jauhoja - jos taikina tarttuu pöytään/kaulimeen, tarvitset vähän jauhoja taikinan ja pöydän/kaulimen väliin. Kuivahko taikina ei tarvitse jauhotusta, mutta täyttämisvaiheessa voit joutua käyttämään vettä kuorien sulkemiseen.

Laita jokaisen kuoren sisään n. 1 rkl täytettä - laita täyte ympyrän toiselle puolikkaalle. Jos kuori on levähtänyt isommaksi, laita enemmän täytettä ja vice versa :D Sulje kuoret taittamalla toinen puoli täytteen päälle ja rypyttämällä/painelemalla reunat kiinni. Laita tarvittaessa reunojen väliin vähän vettä liimaksi (ei tarvitse, jos taikina ei ole hirveän kuivaa).

Kuumenna kuiva teflon-pannu, laita pannulle erä dumplingeja. Paista hetki, kunnes pannulla oleva puoli on vähän ruskehtunut. Lisää loraus vettä ja höyrytä dumplingit kiiltäviksi. Toista sama loppujen dumplingien kanssa.

Nautiskele dippikastikkeen kanssa!

foccaccia.

Kesäkuu 8, 2010, 14:42

Kokeilinpa tänään ekan kerran elämässäni foccaccian leipomista. Helppoa kuin mikä, sairaan hyvää! Sopinee loistavasti vaikka iltapalaksi. Täytteitä voi vaihdella maun ja jääkaapin sisällön mukaan - foccacciahan on pizzan esi-isä!

Tuunailin vähän netistä löydettyjä ohjeita.

Foccaccia

3 dl vettä

vajaa pussillinen kuivahiivaa (n. 7 g)

ripaus sokeria

1,5 dl durum-vehnäjauhoja

5 dl rouheista sämpyläjauhoa

0,5 dl oliivi- tai rypsiöljyä

suolaa

päälle:

suolaa

oliivi- tai rypsiöljyä

tomaatti viipaleina

pari kourallista viipaloituja oliiveja

provencelaissekoitusta (löytyy maustehyllystä)

Sekoita 42-45 -asteiseen veteen kuivahiiva (lämpötila on helppo arvioida vertaamalla kehon lämpöön, eli vesi tuntuu hiukan lämpimältä käteen). Lisää pieni ripaus sokeria, sekoita. Anna hengailla viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon öljy ja suola, sekoita. Lisää durumvehnäjauhot sekä muu jauho vähän kerrallaan, lopussa vaivaten käsin. Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Voitele hiukan leivinpaperia. Litistele kohonnut taikina pizzamaiseksi lätyksi leivinpaperille - ei tarvitse nähdä vaivaa muotoilussa eikä leivän tarvitse olla pizzamaisen ohut. Anna kohota liinan alla hetki.

Painele sormin koloja leivän pintaan, levitä leivälle oliiviviipaleet. Viipaloi tomaatti pienehköiksi viipaleiksi, levittele leivän päälle. Ripottele vielä päälle provencelaista maustesekoitusta, suolaa maun mukaan ja n. 3 rkl öljyä.

Paista 225 asteessa n. 20 min. Ota leipä uunista ja ripottele päälle vielä hiukan öljyä. Anna jäähtyä liinan alla.

Nom!!!

08062010538

elämä ja mitä siitä seuraa.

Toukokuu 23, 2010, 23:58

Kävelinpä tuossa eräänä lämpimänä päivänä Kalevankankaan hautausmaan läpi. Oli hiljaista, sillä hautausmaata ympäröivät muurit ovat sen verran korkeat, että jopa vieressä kulkevan ja vilkkaasti liikennöidyn Kalevantien liikenne ei äänillään häiritse merkittävästi iäti nukkuvien rauhaa. Sää oli kuluneen viikon tapaan hyvin lämmin, ja hautausmaan puiden läpi siivilöityvä valo pehmeän keltaista niin kuin sen kesäisin on tapana olla.

Siinä sitten ajatukset hakeutuivat luonnollisesti elämään ja siihen, mikä seuraa jokaista elämää. Jos elämää on, on aina myös kuolemaa. Hautausmaan rauhassa kuolema ei tunnu niin pelottavalta. Eikä se sitä oikeastaan ole hetkeen ollutkaan. Lukiossa kuolemanpelko taisi olla voimakkaimmillaan - erilaiset julmat sairaudet ja niistä seuraava hengenlähtö ahdistivat välillä niin, ettei öisin saanut nukuttua. Sen jälkeen kuoleman kanssa on joutunut tekemisiin sukulaisten ja ystävien poismenon kautta, ja kuolema on demystifioitunut. Sen on oppinut hyväksymään osana elinkaarta, vaikka aina se tuntuukin epäreilulta vieraalta.

Hautausmaalla sijaitsee kappeli, kirkon mailla kun ollaan. Tavallaan juuri uskonnot ylläpitävät kuoleman myyttistä voimaa. Usko kuoleman jälkeisestä elämästä pehmentää tietenkin menetyksen tuskaa, mutta estää ehkä ihmistä näkemästä kuolemaa osana luonnon kiertokulkua. Ennemmin kuoleman voima voitetaan elämän luomisella - sillä, että jälkeläiset kuljettavat meitä geeneissään ja antavat meille itsessään uuden elämän.

Toisaalta myös hautausmaat antavat meidät jättäneille kuoleman jälkeisen elämän. Hautakivi muistuttaa siitä, että tärkeä ihminen kulki joskus maan päällä ja jatkaa muistuttamistaan vielä senkin jälkeen, kun rakastaan kaivanneet ovat vuorostaan nimiä kivissä.

Ihmisestä jää elämään kiven ja geenien ohella myös jotain muuta, ehkä jotain jopa tärkeämpää. Jokainen ihminen vaikuttaa ympäröivään maailmaan, teoilla ja sanoilla. Meidän ei kuitenkaan tarvitse tehdä suuria asioita, sillä jokainen muuttaa maailmaa omalla tavallaan. Jätämme jälkemme vahvimmin muistoina, jotka luovat meidät taas eläviksi ja ehkä jopa auttavat ohjaamaan rakkaittemme tietä.

Hautausmaan poluilla askelten alla rahisevat pikkukivet ja puissa laulavat linnut kertovat elämästä kuolleiden kivitarhassa. Nainen silittää reunassa seisovaa hautakiveä. Kuin elävää.

21052010335

sukupuolineutraalius?

Toukokuu 14, 2010, 19:29

Olen aika pitkään miettinyt sitä, miten paljon kulttuurisidonnaiset sukupuoliroolit sanelevat suhtautumistamme toisiin ihmisiin. Ajoittain sukupuolen perusteella luokitteleminen ahdistaa kovastikin, mutta sen edessä on suhteellisen voimaton. Vai miten voit työpaikkahaastattelussa tuoda julki loukkaantumisesi vähättelevästä kohtelusta ilman että vaarannat mahdollista työpaikkaasi?

Joskus hätkähdyttää, kun omaa toimintaa tai ulkonäköä ruoditaan sukupuolen perusteella - ehkä tämä johtuu erityisesti siitä, että koen ajoittain olevani irrallaan perinteisistä sukupuolirooleista. En koe omaa sukupuoltani rajoittavaksi tekijäksi - siksi joskus tuntuukin pahalta, kun ulkopuolelta tuleva palaute kertoo toisin. Sukupuolen perusteella arvioiminen voi myös loukata, sillä luokittelu pohjautuu melko räikeisiin stereotypioihin ja tasapäistää karulla kädellä.

Olen siis usein ärsyyntynyt siitä, että sukupuoli edeltää ihmistä ja ihmisen henkilökohtaisia ominaisuuksia. Eikös tämä ole sitä feminismiä sitten, häh?

Ei.

Feminismiin olen tutustunut melko vähän, ja sekin vähä alkaa yleensä suututtaa - feminismin lähtökohtana kun tuntuu olevan se, että nainen on jotenkin huonompi (”Pystymme samaan kuin miehet” —> kysyn, että miksi siihen samaan pitäisi pystyä? Koska se on miesten maailmassa arvokkaampaa kuin että ei pysty?). Minä lähden siitä, että nainen on erilainen kuin mies, ja että kummankin erilaisuus palvelee tarkoitustaan ja on yhtä arvokasta, koska erilaisuudella on selkeä biologinen funktio.

No, jos nainen saa olla nainen ja mies saa olla mies, miten sukupuolineutraalius sitten mahtuu tähän kuvioon?

Yksinkertaisesti niin, että otetaan ihmiset ihmisinä silloin kun on sen aika eikä oleteta turhia sukupuolen perusteella. Antaa ihmisen itse tuoda esille se, mitä on, ilman, että annetaan omien ennakkokäsitysten vaikuttaa liiaksi. Se silikonitissinen blondi saattaa olla ihan oikeasti todella hyvä ratkomaan tietokoneongelmia ja sillä naapurin raksamiehellä saattaa olla parempi silmä kukkaistutusten tekoon kuin sen tyttöystävällä.

harjoittelu ja liikuntasuunnittelun vaikeus.

Huhtikuu 19, 2010, 22:24

Otamma Lauri Laiskanpulskean, jonka kevättavoitteena on hankkia lihasmassaa, laskea talven aikana kertynyttä rasvaprosenttia, nostaa hapenottokykyä ja parantaa penkkitulosta. Viikossa liikuntaan on varaa laittaa nelisen tuntia aikaa, muuten vaimo ei tykkää ja lauantain poikainillat jää väliin. Lauri lyö rahat tiskiin paikallisella kuntosalilla ja kertoo personal trainerille, mitä tahtoo. Kuinka moni kehtaa sanoa, että ei onnistu?

Laurihan voi meinaan googlettaa. Googlen hakutuloksista löytyy, että HIIT polttaa rasvaa kuin mieletön ja hapenottokykykin nousee. Eikä tarvii juosta pitkää lenkkiä! Ja netistä myös löytyy varma tieto, notta proteiinia syömällä lihakset kasvaa ja vaikka sitä syö paljon, rasvaa ei kerry samalla tavalla kuin jos söisi niitä hiilareita, jotka aiheuttaa painonnousua ja kakkostyypin diabetesta ja liikalihavuutta. Ja rasvaakin saa syödä! Paljon! Niin paljon kuin haluaa. Kunhan ei syö niitä hiilareita. Ne on pahaksi.

Ja ilman kahvakuulaa ei ole mies. Mielellään vähän liian painava, niin että tavoitteena olisi, että jossain vaiheessa sen jaksaisi nostaakin. Ja sillon kun ei jaksa treenata kahvakuulalla, niin voi laittaa Abtronic x2 -vyön päälle ja maata sohvalla, kun vyö hoitaa treenin. Se fitnesspimu siinä mainoksessa sanoo, että se teki ennen hulluna jotain vatsoja ihan turhaan! Nyt se suosittelee Abtronikkia kaikille asiakkailleen!

Tai sitten voi käydä juoksemassa pari minuuttia niin lujaa kuin jaksaa ja treeni on siinä. Eikä saa unohtaa palautusjuomaa - kaikkihan sen netissä tietää, että jos kymmenen minuutin sisällä treenin päättymisestä ei ole palari vedetty naamaan, niin treeni on menny hukkaan!

Ravinnosta puheen ollen, jos jollain ruoka-aineella on mahdollisimman erikoinen ja vaikeastilausuttava nimi, niin sen on oltava hyväksi. Parhaat superfoodithan tuodaan tuontitavarana ulkomailta, ei täällä Pohjolan perukoilla mikään kunnollinen kasva. Eikä joku mustikan syöminen ole edes kovin muodikastakaan. Ja jos joku fogelholm on sitä mieltä, että kookosrasva ei ole terveellisin vaihtoehto, niin sehän ei tiedä mistään tietenkään mitään. Elintarviketeollisuus on maksanut kaikki Suomen asiantuntijat hiljasiksi! Ja ne muuten tukee leipäteollisuutta! Kaikki on yhtä salaliittoa! Kehenkään ei voi luottaa - paitsi niihin, jotka maahantuo superfoodeja, koska ne ajattelee ainoastaan yksilön terveyttä.

Mitäköhän Lauri tuumaisi, jos Laurille sanoisi, että:

a. liiku joka päivä;

b. liiku niin, että se on kivaa;

c. odota vakavia tuloksia silloin, kun sinulla on vakavat tavoitteet. Ja vakavasti puhuen vakavasti aikaa.

Oikoteitä onneen ei oikein taida olla.

mistä hyvää ruokaa tampereella?

Maaliskuu 18, 2010, 16:16

Aika kiitää eteenpäin ja edellisestä merkinnästä on ehtinyt kulua taas useampi hetkonen. Jumppa on edelleen hienoa ja ruoka hyvää!

Koska ajankohtaisia asioita käsitteleviä blogimerkintöjä sikiää päivittäin ihan riittämiin, haen harvoimmin minkäänlaista inspiraatiota mediasta. Tällä kertaa teen eräänlaisen poikkeuksen - kyse ei ole varsinaisesti päivänpolttavasta kysymyksestä, vaan oikeastaan pohjimmiltaan yrittäjyyden kannustamisesta, joka on aina ajankohtainen asia, ja hyödyttää yrittäjän ohella myös yhteiskuntaa.

Taannoin nääs Aamulehdessä oli juttua vaivoin eteenpäin kituuttavasta ravintolayrittäjästä ja jutun seurauksena yllättävän moni Moron lukijoista käväisi kokeilemassa paikan tarjottavia ja levitti eteenpäin sanaa hyvästä ruuasta. Ja mitäpä pahaa siinä olisi: mukava henkilökunta, hyvä palvelu, hyvä ruoka, hyvä hinta-laatusuhde - nämä muodostanevat tilanteen, jossa ei ole kuin voittajia.

Laitetaan siis hyvä kiertämään ja listaa kehiin! Alla olevissa paikoissa ei ruuasta, henkilökunnasta tai palvelusta ole löytynyt kertaakaan moitteen sijaa. Vilpitön kiitos siis kaikille näille yrittäjille hyvin tehdystä työstä! Huomatkaa kuitenkin, että listasta puuttuu varmasti paikkoja, jotka ansaitsevat kiitokset yhtä lailla.

Härmälän pizzeria

- perheyritys, todella mukavaa henkilökuntaa!

- mielestäni paras lajitelma perusruokaa: kebabia, falafelia, kanaruokia, pizzaa, wingsejä, salaatteja

- oma pizzasuosikkini Tampesterissa!

SpeakEasy

- hieno miljöö (Finlayson)

- sticky fingers!!! muualla ei ole vastaavia!!!

Plevna

- Potku-miitti -klassikko :D

- currywursti on jo yksinään syy käväistä Plevnassa syömässä - yhtään väheksymättä paikan omia oluita ja siidereitä sekä mainiota simaa!

- taitaa olla ainoita paikkoja Tampereella, joka ottaa vastaan normaaleja ruokailuvarauksia yli 50 hengen seurueille

Pancho Villa

- texmex-paikkojen ykkösiä, ehdottomasti!

- alle kympillä saa mahansa tukalan täyteen!

Green Garden

- kiinalaista Partolassa

- edukasta ja oikein hyvää!

GastroPub Tuulensuu

- ihan huikean hyvää ruokaa

- laaja lajitelma kaikenlaisia erikoisoluita

Cafe Europa

- erikoiskahvit

- maaliman parhaat toastit!!!

aika vierähtää. ja…jotain.

Marraskuu 24, 2009, 19:15

Viime merkinnästä taitaa olla jo aikaa, vaikkakin puolustuksekseni on todettava, että parikin luonnosta tuli väsättyä, mutteivät ne oikein jaksaneet kantaa julkaisuun asti. Eikä mulla edelleenkään ole kauheasti muuta sanottavaa kuin että jumppa on hienoa ja ruoka on hyvää.

Tänään väsäsin ekaa kertaa elämässäni paellaa itse. Aiemmin on tullut kokeiltua Barcelonan reissulla pakastepaellaa, joka oli ihan kammottavaa tavaraa. Tämä paellani olikin sikäli varsin jännittävä yritelmä, että varsinaista hyvää paellaa ei ole siis koskaan tullut syötyä, joten joidenkin nettiohjeiden perusteella ilman omaa makuaistinkokemusta on aina vähän vaikeaa lähteä rakentamaan mielestään makoisaa ruokaa. Jambalayaa olen tosin saanut nautiskella New Orleansissa French Quarterissa (muistaakseni The Lafayette Hotel - voepi olla, että Katrinan jälkeen sekin on siirtynyt jonnekin, mutta aika lailla lähellä Bourbon Streetiä silloin sijaitsi), joten jonkinlainen makuidea mulla vissiin oli. Mutta koska jambalaya on tulista, niin tästä tuli vähän tulisempi paellaversio - helkkarin hyvää, kuitenkin, ja odottelen, että huomenna vielä paremmalta maistuu (niin kuin hyvät ruuat yleensä!)…*tyytyväistä myhäilyä*

Pohjana oli 4-5 netistä löydettyä ohjetta, joiden ohella heitin mukaan omaa mielikuvitusta ja jääkaappini sisältöä.

Mun Ihan Oma Paella

200 g hunajamarinoituja broilerisuikaleita

100-150 g kerma-hunajamarinoituja lohisuikaleita

100 g katkarapuja

2 viipaletta pekonia

n. 2,5-3 dl pitkäjyväistä riisiä

reilu 0,5 dl vettä

½ paprika (värillä ei väliä)

½ dl salsaa (medium tai mieto)

2 keskikokoista sipulia

0,5 g sahramia (vähempikin käy, tai voi jättää pois)

1 rkl ruohosipulia kuivattuna (tai tuoreena)

1 rkl persiljaa

1 tl sitruunapippuria (mulla oli kauppahallista ostettua luomua sitruunaista pippurisekoitusta, lälläslää)

0,5 tl suolaa

lihaliemikuutio

oliiviöljyä

mustapippuria maun mukaan

½ sitruuna

Yleistä: kannattaa sekoitella pannulla olevaa tavaraa aina ajoittain suht ahkeraan. Lohesta ja pekonista tuleva rasva auttavat oliiviöljyn ohella pitämään riisit kypsenemässä ilman, että ne kärähtävät, mutta kannattaa pitää silmä kädessä, etteivät vaan pala!

Pilko pekoniviipaleet pieniksi paloiksi pannulle, lisää broilerisuikaleet ja ruskista hetki. Lisää joukkoon lohi ja ruskista. Kuori ja pilko sipulit pieniksi paloiksi, lisää joukkoon ja sekoita hyvin. Kypsennä hetki (keskikuuma lämpö). Lisää jonkin verran oliiviöljyä (muutama rkl) sekä riisit, sekoita hyvin. Jätä kypsentymään samalla, kun pilkot paprikan pieniksi paloiksi (hän sekoittelleepi pannuaineksia aina ehtiessänsä). Kun riisit ovat läpinäkyviä, lisää salsa sekä paprika ja sekoita.

Kaada pannulle ainesten joukkoon vesi ja lisää lihaliemikuutio ja sahrami. Kypsennä miedolla lämmöllä niin kauan, että riisit ovat kypsyneet (n. 20 min.) ja neste imeytynyt melkein kokonaan. Lisää katkaravut, anna kuumeta hetki (älä keitä!) ja mausta (sitruuna, persilja, sitruunapippuri, ruohosipuli, suola, mustapippuri).

Maistuu vaikka hyvän vaalean leivän kanssa, voehan nom! Ohje on oma muunnelma muutamasta paellaohjeesta. Salsan voi korvata tavallisella tomaatilla, paprikaa voi laittaa enemmän kuin puolikkaan (itsellä pannun koko tuli vastaan). Lihaliemikuution sijaan sopii kanaliemikuutio, sahramin voi keltaista väriä havitteleva korvata vaikka kurkumalla. Ruohosipulia ei yleensä käytetä, mutta sopi mielestäni hyvin joukkoon. Lohen voi korvata millä tahansa muulla kalalla tai jättää pois, mutta silloin kannattanee lisätä broilerin määrää tai korvata lohi vaikka mausteisella makkaralla (esim. chorizo). Simpukoitakin voi katkarapujen ohella sotkea joukkoon loppuvaiheessa! Joissakin ohjeissa sekaan oli lisätty myös mm. purkkiherneitä tai -leikkopapuja, notta mikä ettei. Etelässä taitaisivat truutata joukkoon okraakin. Maissin voisin kuvitella soveltuvan hyvin paprikan seuraksi (vinkki: hemapa - tosin pakastesysteemit kannattaa lisätä vasta aika loppuvaiheessa).

Nom!!!

jenkkipannareita!

Elokuu 17, 2009, 12:16

Amerikkalaisiin muheviin pikkupannareihin tulee joskus himo. Nehän maistuvat varsin mainioilta vaahterasiirapin kanssa. Ei mikään terveellisten aamiaisten ykkönen, mutta joskus on kiva irrotella.

Amerikkalaiset mustikkaiset pannukakut (n. 15 pikkupannaria)

4 dl vehnäjauhoja

2-3 rkl sokeria

3 dl maitoa

o,5 tl suolaa

1 rkl leivinjauhetta (tästä tulee se ilmavuus)

2 kananmunaa

3 rkl sulatettua margariinia tai öljyä

1 dl mustikoita

(1-2 tl vaniljasokeria)

öljyä paistamiseen

vaahterasiirappia tai hunajaa tarjoiluun

Lisää jauhoihin leivinjauhe ja sekoita vielä joukkoon sokeri ja suola. Lisää kuivien aineiden joukkoon maito, margariini/öljy ja kananmunat (sekä vaniljasokeri, jos laitat sitä). Sekoita taikinaan varovasti mustikat. Anna taikinan seisoa hetken.

Lämmitä paistinpannu noin keskikovalla lämmöllä, lisää n. 1 rkl margariinia/öljyä. Kun margariini on sulanut, lisää pieniä kauhallisia taikinaa (taikina on aika paksua) niin paljon kuin paistinpannullesi mahtuu (normikokoiseen taitaa mahtua juuri ja juuri kolme pannaria paistumaan yhtä aikaa, jos kauhallinen on suhteellisen pieni). Kun pannareiden pinnalle ilmestyy kuplia TAI ne pysyvät hyvin kasassa käännettäessä, käännä pannarit ja paista toinen puoli, kunnes molemmat pannaripuolet ovat kullanruskeita. Kuumalla pannulla pannarit paistuvat hyvin nopeasti!

Nautiskele vaahterasiirapin tai hunajan kanssa. Mustikoiden makuun sopii mielestäni hunaja paremmin.

kasvisruokaa. vol 2.

Elokuu 13, 2009, 17:59

Kasviksista saa kaikenlaista maistuvaa ja värikästä ruokaa. Kasvisruuat pääaterioina auttavat lisäämään päivittäistä kasvisten määrää ja monipuolistavat ruokavaliota. Itse tykkään todella paljon kasvissosekeitoista, kasvispastakastikkeista ja itämaisista kasvisruuista. Erityisesti intialaisesta keittiöstä löytää todellisia kasvisruuan helmiä - kuten seuraava munakoisocurry!

Munakoisocurry (4-6 annosta, syöjistä riippuen)

1 iso munakoiso tai 2 pientä

margariinia tai öljyä

1 rkl tuoretta inkivääriä, pieneksi pilkottuna

1 tl kurkumaa

2-3 tl jauhettua korianteria

1 tl juustokuminaa

1 tl paprikajauhetta

1 tl suolaa

mustapippuria, maun mukaan

n. 2 dl vettä

paprika (keltainen tai vihreä)

iso tomaatti

(tuoretta korianteria)

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Pese munakoiso(t) ja laita uunivuokaan. Kypsennä uunissa, kunnes munakoiso(t) pehmenee (35-50 min.). Tee jäähtyneeseen munakoisoon viilto, koverra sisus ulos. Poista sisusmassasta isot siemenaihiot ja pilko sisusmassa karkeiksi paloiksi. Aseta valumaan vaikka siivilään.

Pilko tomaatti ja paprika paloiksi.

Kuumenna margariini/öljy pannulla, lisää mausteet ja pilkottu tomaatti sekä paprika. Kypsennä keskilämmöllä, ajoittain sekoittaen, kunnes tomaatista irtoaa neste (muutamia minuutteja). Lisää 1,5-2 dl vettä, hauduta ilman kantta reilu 10 min. aina välillä sekoittaen. Lisää valutettu munakoiso, sekoita. Kypsennä vielä viitisen minuuttia. Sekoita joukkoon pilkottu tuore korianteri, jos käytät sitä.

Seuraksi sopii riisi - esimerkiksi jasmiiniriisi, joka on keitetty kasvis- tai lihaliemessä. Kannattaa myös kokeilla kurkkuraitaa!

kefta tagine.

Elokuu 12, 2009, 15:52

herkkupannu!

herkkupannu!

Marokkolainen herkkupannu!

Kefta Tagine (4:lle tai 2:lle tosi nälkäiselle)

1. Lihapullat

reilu 400 g naudan paistijauhelihaa

kananmuna

1 tl inkiväärijauhetta

1 tl juustokuminaa

1/2 tl chilijauhetta

1 tl paprikajauhetta

kourallinen tuoretta korianteria (käytin itse 2 tl jauhettua korianteria)

1 rkl persiljaa (myös tuorepersilja käy - kourallinen)

suolaa, maun mukaan

mustapippuria, maun mukaan

2. Tomaattikastike

400 g tuoreita tomaatteja, tehosekoittimessa möyhennettynä TAI 400 g tomaattimurskaa

1 rkl ketsuppia

1/2 rkl hunajaa TAI sokeria

persiljaa

1 tl juustokuminaa

suolaa, maun mukaan

1/2 tl paprikajauhetta, mielellään tulista

mustapippuria, maun mukaan

Lisäksi:

4 kananmunaa

Sekoita lihapullataikina, muotoile taikinasta pikkuruisia lihapullia (2 cm läpimitaltaan). Lämmitä paistinpannussa vähän öljyä, ruskista lihapullat. Ota lihapullat pois pannulta, lisää tomaattikastikeainekset. Hauduta tomaattikastiketta kannen alla keskilämmöllä 15-20 min. eli kunnes kastike on saennut ja maut ovat yhdistyneet (jos kastikeainekset ovat kovin vetisiä, voit jättää kannen pois, niin liiallinen neste haihtuu). Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää kastikkeeseen lihapullat, hauduta muutama minuutti kannen alla. Tee kastikkeeseen kolot kananmunille, riko jokaiseen kananmuna.  Kansi päälle, lämpö pois. Anna hengailla, kunnes kananmunat ovat hyytyneet.

Tomaattikastikkeen tilalla voi halutessaan käyttää vaikka valmista taco-kastiketta, niin saa tulisemman version. Jos eksoottiset mausteet tuntuvat oudolta, voi ne jättää halutessaan poiskin ja maustaa ihan perushärmäläisesti koko sopan.

Taginen kanssa sopii kuskus, joka on älyttömän helppo valmistaa seuraavalla kikalla:

Kuskus

2 dl kuskus-suurimoita

vettä

2 rkl margariinia

Kiehauta vettä (teepannu sopii loistavasti tähän). Laita suurimot kuumaa kestävään kulhoon tai kattilaan, päälle margariinia kaksi ruokalusikallista (ei tarvitse sekoittaa, kunhan vain länttää margariinipallerot suurimoiden päälle). Kun vesi kiehuu, kaada suurimoiden päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että suurimot peittyvät ja vesi yltää reilun 1 cm suurimoiden pinnasta ylöspäin. Laita päälle tiivis kansi tai muovikelmua. Anna hengailla rauhassa niin kauan, kunnes muu ruoka on valmista. Ota kansi/muovikelmu pois päältä, pöyhi kuskusia haarukalla. Siinä se!