Ei fuck. Mä olen elänyt oikeesti kun sika tän viikon. Syönyt KARKKIA, juonut limsaa ja syönyt vielä muutakin epäterveellistä. Ihan kun kipeenä olo ois joku syy mässyttää kaikkea pas*aa mistä sitten tulee kauhean huono omatunto… Plaah. Pakko lähtee kohta kävelemään (keuhkot ei oikein vielä anna periksi juoksemista)… Sillä en enää kestä tätä ällöä oloa, miksi havahduin tästä mässytyskierteestäni. Tuntuu että kurkku on täynnä kaikki “kakkaa.” Hyi.

Lisätäkseni järkytystä, kävin vaa’alla… Ja hetkonen. Painan 70kg! Ei herranjumala. Mielestäni en ole kovin näkyvästi lihonut, mutta paino on muutaman kilon noussut… ?!!!!!! Lihakset(ko)?

Hyi!

Mun läppäri alkaa vetää viimesiään, kaikenlaisia tiedostoja rupee katoo, suorituskyky heikkenee, näppäimet irtoo ja kaikenlaista muuta mukavaa joten ois kai jo aikakin hommata uus läppäri.
Nyt kun alkaa lukiokin, sen pitäs olla tehokas ja toimiva, hyvillä kirjotusohjelmilla varustettuna.
Onko kellään mitään hyviä ideoita, mimmosen sitä hommaisi?

Mä olin leirillä viikonloppuna Keravalla. Sandokain kesäleirillä. ( Oli muuten ihan loistoleiri!!)
Päätettiin sitten kaverin kanssa vähän viettää leirielämää kunnolla ja jäätiinkin sitten illanvieton jälkeen nukkumaan Dojolle (vaikka oikeesti oltais me päästy ihan kotiinkin sänkyyn nukkumaan). Ajateltiin että onhan tää tatamimajotus sitten kerran koettava. Ainakin. Muuten me ollaan ihan feikkiaikidokia tai budolajien harrastajia, jos me ei olla nukuttu tatamilla.

No me sitten ruvetaan levittelemään makuupussejamme, niin huomattiin et juuri sen MUN makuupussi oli jotaan jr. kokoa ja mahduin sinne vain puoliksi. No, kaiken kaikkiian se ei myöskään sitten auennut silleen alas asti se makuupussi et siit ois ees peittoa saanut. No, eikun yöpuku päällä vaan tatamille ja jotenkin silleen se makuupussi päälle et se oli ehkä ½ tai 1/4 osan mun päällä.
Tän ois tietty kruunannu viel se, että ois ollu joku 40 asteen pakkanen ja dojolla ois ollut jotain +5 tai 0 ja ois ollu kauheen kylmä. Mut ei. Piti olla hiostavan kuuma. No sitten aamulla päätettiin olla reippaita ja siivoo tatami ennen kuin muut tulee. Me onnistuttiin. (Paitsi et senseikin kyllä jo ilmestyi ennenkuin se oli loppu se siivous, mut silti..)

Koko leirin oli tosi kuuma, paitsi yhtenä päivänä ehkä pikkusen viileempi. Ja se oli ihan kiva. Muina päivinä ulkona suunnilleen jotain + 30 ja dojolla varmaan jotain 40 pintaan. Nestettä meni siis ihan mukavasti. Ja sitten tulin kipeeksi. Vikana aamuna jo nenää piti niistellä monta kertaa treeniennkin aikana joka on oikeesti aika turhauttavaa. Plaanhhhhhh.

Leiri oli kuitenkin tosi hyvä ja antoisa. Asiat oli suunnilleen tuttuja ja periaatteet aikidosta ja treenauksesta, mutta silti leiri pisti taas aivotoimminnan pyörimään ja sainkin koko junamatkan kulumaan sillä että mietin treenejä. Ei pahemmin.

Kiitos Sandokai, että otitte mut niin kivasti vastaan!

Hahaa. Mä sain blogin! Oman blogin! Nyt voin deletoida kaikki muut tyhmät blogit. Nyt on POTKU blogi. 

Mulla on joku kauhee “zen-moodi” päällä. Eilen tuli ajattelemisen aihetta fiiliksestä. Fiilis meni heti zen-moodiin. Ihan  outoo.

Pitäiskö mun täällä blogissakin kertoo jotain musta? Kaikki kuitenkin jo tietää, että treenaan ja treenaan… Joten… Ööö.

Olen siis 16-vuotias nuori tytöntyllerö (jotkut tai aikamonetkin kyllä sanoo mua jätkäksi, mut so what. Mä oon tyttö.) p-karjalasta. Syntyjään olen stadilainen ja saatte uskoo että se oli pienoinen shokki muuttaa pari vuotta sitten tänne. Mutta ei se mitään. Siitä on jo suunnilleen selvittty, mutkun sillon oli niiiiiiin teinix vielä niin ei voinukkaa aatella muuttaa tänne korpeen, sitä melkeen luuli, ettei tääl oo mitää! Ei ees kouluu! (ja sehän vasta oiskin ollu kauheeta…)
Mutta täällä on elämää! Oikeesti! Olen saanut maailman parhaan seuran täältä. Harrastan siis tällä hetkellä aktiivisena aikidoa,  karatea ja hokutoryu jujutsua. Treenaan suunnilleen joka päivä viikossa. Luulen kuitenkin että eräs laji saattaa tulla karaten tilalle, mutta sen näkee sitten syksyllä… Ja olen saanut identiteettini ja tulevaisuuden suunnitelmanikin suunnilleen selville.

Minulla olisi kova tavoite päästä ammattiurheilijaksi. Se ei kuitenkaan varmaan onnistune, joten varasuunnitelmana olisi liikunnallinen jyväskylässä. Urheiluhierojakoulutukseen oisin päässy, mutten sinne sit menny kuitenkaan kun lukion pitänee käydä. Ei sinne yliopistoon muuten mennä!
Seuraavan kuukauden tänne saattaa tulla kauheita “apua, mä en jaksa enää ” kommentteja. Pistin itteni testiin ens kuulle, kun sain thaiboxing jha nyrkkeilyvalmentajan yksityisopekseni, joka lupasi rääkätä mua kunnolla. Jospa sitä oppis matsaamaan ja kunnioittamaan rentoja viikkotreenejä. Ja jos ne läskitkin vähän lähtis ja lihakset tulis…

Nyt mun pitäs lähtee kävelee. Pidän tänää palauttavan lenkin, ku huomenna alkaa aikidoleiri Keravalla.

Cyt hiljenee, mutta vain hetkeksi.

Ainii, ja lisätkee miut naamakirjaan jos ette joo tehny sitä:

Heidi Eloranta | Luo merkki