Sunnuntai aforismi

Syyskuu 27, 2009, 16:42

Ystävät ovat tärkeitä.

Ystävyys on auringonsäde,
joka lämmittää pilvisenä päivänä.

Tajuan sen päivä päivältä enemmän. Eilen olin pizzalla illalla erään ystäväni kanssa, jonka olen tuntenut vain kuukauden. Mutta tämä ystävä on jo tosi tärkeä. Yksi parhaimmista ja tärkeimmistä ystävävistä. Olimme vain moikkaillleet kaksi vuotta, mutta nyt meillä oli alkamassa peruskurssit aikidossa ja päätin kysäistä tätä tyyppiä treenaamaan. Hän tuli ja on nyt ihan jäänyt koukkuun aikidoon ja me ollaan erittäin hyviä ystäviä. Tunne, on semmoinen, että oltaisiin tunnettu aina. Tätä ei tule monenkaan ystävän kanssa. Tosin minulla kyllä on semmoisia muutamia, ja olen siitä erittäin kiitollinen.

Kaikki ystäväni,
Peace&Love.

Tunteen lyötämisestä vielä

Syyskuu 26, 2009, 14:50

Tunteen löytämiseenkin varmaan liittynee tosiaan se, ettei sitä voi kukaan muu löytää tai opettaa sinulle…
Sinua voidaan neuvoa ja antaa avaimia kohti sitä oikeaa tunnetta ja spirittiä mutta viimeiseen oveen, pääoveen jonka takana se tunne on, pitää löytää se avain itse; oman kokemuksen ja mielen kautta. Ehkä?

Tunne

Syyskuu 26, 2009, 14:19

Olen kipeänä ja kuumehöyryissä (tai tällähetkellä enemmänkin ehkä lääkehöyryissä saattaa nousta esille kaikenmaailman ajatuksia kaikenmaailman asioista.
Katsoin elokuvan Poika ja Viulu. Siinä on pieni poika, joka soittaa viulua. Hänen omat vanhempansa on jättäneet pojan junaan viulun kanssa ihan semmosena taskukokoisena kääreenä. Sitten tämä nykyinen “isä” oli löytänyt hänet sieltä ja ottanut kasvattaakseen.

Tämä nykyinen isä, oli ihan varma että poika oli tarkoitettu soittamaan viulua, ja hän oli pieni viulisti-ihme. Poika soitti viulua kuitenkin vain silloin, kun ajatteli äitiään. Silloin hän sai tunnetta siihen.
Isä reissasi pojan takia Pekingiin, josta he ettivät pojalle hyvän soitonopettajan, siinä toivossa että köyhä perhe saisivat pojan esille, julkisuuteen.

Ensimmäinen opettaja oli -ei niin kuuluisa-, mutta kuitenkin loppujen lopuksi ehkä paras opettaja, joka pojalla oli. Hän neuvoi, että poika soittaisi vain silloin kun siltä tuntuu ja tunteella. Tunne on tärkeä asia siis myös viulunsoitossa. Mutta ei kuitenkaan soittaisi vain silloin kun ajatteli äitiään.
Sitten hän pääsi professori Yu:n opetukseen, jossa professori Yu lupasi tehdä hänestä tähden, ja hän pääsisi soittamaan isoon kilpailuun.
Häneltä kuitenkin puuttui jotain; Nimittäin se viulu, joka hänellä oli silloin, kun nykyinen isä hänet löysi. Poika oli myynyt viulun ostaessaan eräälle ystävälleen takin ja päättäessään että lopettaa viulunsoiton. Hän myi viulun erääseen musiikkikauppaan, josta tämä professori Yu sitten oli viulun ostanut talteen, jolla aikoi palkita jos poika pärjäisi hyvin, mutta hävittää jos poika ei pärjäisi. Poika kuitenkin sattumoisin sai käteensä oman viulunsa ja löysi ehkä silloin sen lopullisen tunteensa. Juoksi rautieasemalle, jonne hänen isänsä oli lähtenyt kotiinpaluumatkalle. Huusi yläkerrasta alakerrassa olevalle isälleen ja juoksi isänsä luokseen, viulunsa kanssa.
Samaan aikaan kun professori Yu:n toinen oppilas, joka oli todellakin halukas soittamaan kilpailussaan (poika ei todellisuudessa halunnut kilpailla), soitti kilpailussaan Tsaikovskyä, vetäisi poika parhaimman viulukonsertonsa keskellä juna-asemaa. Soitti niin tunteella kuin ikinä pystyi; itku silmässä.

Hän oli löytänyt tunteen soittamiseensa, jota kukaan ei hänelle voinut opettaa, jota ei olisi tullut esille ilman hänen omaa viuluaan ja tahtoaan soittaa.

Tunne, jota painotetaan myös monissa kamppailulajeissa… Jos ihminen treenaa budoa täysin ilman tunnetta; täydellisesti kuitenkin teknisesti, ei kamppailija voi olla täydellinen…. Mielen (spirit) pitää olla tasapainossa teknisen osaamisen ja kehon kanssa… Silloin syntyy se täydellisin viulukonsertto. Sopusointu itsensä ja uken kanssa. Tai miekan kanssa. Miekka sulautuu kroppaan, eikä esim. iaidoka tunne miekkaa enää erillisenä osana itseään tai esim. aikidoka tunne harjoituspariaan erillisenä osana itseään. Mutta ei kukaan opettaja voi opettaa tunnetta, kukaan ei voi pakottaa sinua tuntemaan oikein. Ei kukaan. Se voi lähteä vain sinusta itsestään… Et voi itsekkään pakottaa oikeata tunnetta tulemaan esiin. Sinun täytyy tehdä oikeat valinnat kuten Poika ja harjoitella paljon ja silloin kun treenaat; pistä siihen kaikkesi.

Siltä minusta nyt tuntuu.

Torey Hayden ja Tiikerin lapsi

Elokuu 17, 2009, 21:58

Olen ihastunut seuraavaan kirjailijaan:

Victoria Lynn Hayden (s. 21. toukokuuta 1951 Livingston, Montana) eli Torey Hayden on yhdysvaltalainen psykologi ja erityisopettaja. Hayden on työskennellyt laitoksissa, sairaaloissa ja kouluissa erityistarpeita omaavien lasten parissa. Hän on myös toiminut vuosia yliopiston opettajana ja tutkijana.

Hayden on kirjoittanut useita tietokirjoja ongelmalapsista, joita hän on opettanut. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat One Child (1980) ja sen jatko-osa The Tiger´s Child (1995). Teokset on julkaistu suomeksi nimellä Tiikerin lapsi vuonna 1996.

Hayden muutti Walesiin Yhdysvalloista vuonna 1980 ja Skotlantiin vuoden 1992 loppupuolella . Hayden meni naimisiin skotlantilaisen miehen kanssa ja heille syntyi tytär, Sheena. Myöhemmin avioliitto päättyi eroon ja siitä lähtien Hayden on asunut yksin.

- Ote wikipediasta.

Luin ensimmäisen kirjani häneltä ja se oli Tiikerin lapsi. Jäin totaalisesti koukkuun. Toreyllähän on kirjoja:

* Tiikerin lapsi (1996) (yhteisnide teoksista One Child (1980) ja jatko-osasta The Tiger’s Child (1995), tositarina)
* Toisten lapset (Somebody Else´s Kids, 1981, suomeksi 2006), tositarina
* Häkkipoika (Murphy´s boy, 1983, suomeksi 2008), tositarina
* Auringonkukkametsä (The Sunflower Forest, 1984, suomeksi 1996), romaani
* Lapsi muiden joukossa, 1988 (tositarina, Just another kid);
* Sähkökissa (The Mechanical Cat, 1999), romaani
* Nukkelapsi (Beautiful Child, 2002), tositarina
* Pöllöpoika (The Very Worst Thing, 2003), romaani
* Hiljaisuuden lapset (Twilight Children, 2005), tositarina
* Aavetyttö (Ghost Girl, [1991], suomeksi 2007), tositarina
* Tiikerin lapsi 2009

Seuraavakaksi on listalla (heti kouluun luettavien kirjojen: Papin Tytär (Juhani Aho) ja Sininen äiti (by joku)) niin tuo Aavetyttö. Enemmän kyllä odotan että pääsen lukemaan sitä kun noita kouluunluettavia kirjoja. :)
Mahtavaa!!

Kaikkien jotka ei ole lukeneet tuota Tiikerin lasta, niin suosittelen käymään ostamassa/lainamaassa sen ja lukekaa! SE KUULUU YLEISSIVISTYKSEEN!

Ystävät

Elokuu 16, 2009, 8:26

Viime yönä ja edellisenä päivänä tajusin oikeesti, että kuinka tärkeitä hyvät ystävät ja luotettavat ihmiset oikeesti ovat. Ainakin minulle.

Aina on ollut kaikenlaisia kavereita ja mukamas “ystäviäkin” muttei koskaan oikeastaa ihan aidosti. Monet nuoret tytöt ja pojat eivät ole aitoja ystäviä. Esimerkiksi monet teini-ikäiset tytöt ja nuoremmat esittävät ystävyyttä ja sitten kuitenkin puhuvat täyttää bullshittiä selän takana. Mutta niinhän aikuisetkin vielä tekevät. Tylsää. Jotkut ihmiset = “ystävät” olevat erityisen idiootteja.

Joten olen todella onnellinen, että olen löytänyt aidosti minusta välittävät ihmiset ympärilleni. Myöskin siksi, koska he harrastavat samoja lajeja kuin minä, osa heistä on hiukan vanhempiakin kuin minä (tai aika paljonkin) mutta jotkut ovat minun kanssani samanikäisiä. Voin puhua heidän kanssaan treeneistä mutta myös kaikesta muustakin mitä nyt minä voin treenien lisäksi puhua. :)

En olekkaan ennen oikeastaan tiedostanut täysin, että kuinka tärkeitä ystävät oikeasti ovatkaan. Vaikka ihminen olisi kuinka pärjännyt urheilija/hyvä budoka tms., hyvin pärjäävä työelämässä tai muuten vaan kaikki olisi “täydellistä” niin uskon kuitenkin, jos hänellä ei ole ystäviä, että hänen elämänsä ei ole täydellistä. Ystävyydellä on suuri merkitys sydämellä ja jos sitä ei saa oikeasti täytettyä, on se tyhjä. Se tuntuu ontolta, pahalta ja yksinäiseltä.

Ihmiset, pitäkää ystävistänne kiinni!

Siteeraan lempikirjaani Pikku Prinssiä :

Ja ruusut olivat hyvin noloja.
“Te olette kauniita, mutta olette tyhjiä”, hän sanoi vielä.”Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valitettavan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.”
Ja hän tuli taas ketun luo.
“Jää hyvästi”, hän sanoi.
” Hyvästi”, kettu sanoi. ” Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”
” Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
” Aika, jonka olen tuhlannut ruusuilleni…” Pikku prinssi toiteli paremmin muistaakseen.
“IHmiset ovat unohtaneet tämän totuuden”,sanoi kettu.”Mutta älä sinä nyt vain unohda sitä. Sinun on vastattava aina siirä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusuistasi…”

Lukion eka vuosi alkamassa

Elokuu 11, 2009, 14:31

Hmm. Aika jännät fiilikset, lukion eka vuosi alkaa ylihuomenna (13.8) ja tuntuu aika pelottavalta. Jokaiseen kurssiin pitäisi panostaa aika paljon (täysillä) sillä jokaisesta kurssin numerosta muodostuu päättötokari. Huoh. Kursseja minulle on tulossa aika kova määrä luultavastikin, mutta ehkä minä selviän. Jos en, niin sitten pitää vaan tiputtaaa jotain kursseja pois. So simple. Ekaan jaksoon on tulossa 7 lukuainetta (Biologia 1, Biologia2, fysiikka, matikka, äikkä, ranska, historia) ja sitten tunti liikkaa ja musiikkia. Ehkä siitä selviiä. Hope so :)

Lukiolta odotan paljon, sillä olen todellakin panostamassa siihen. Oikeastaan oleen perfektionisti ja kaikkeen mihin ryhddyn asetan kovia tavoitteita ja teen niiden eteen todelallakin töitä. Minulle kai ei riitä olla keskinkertainen. Siihenkin on totuttava. Onneksi aikidossa esim. olen jo tottunut, että olen huono. Kuten kaikessa budossa pitää tottua. I think so. Tuskin kukaan pääsee budoharjoittelussa täydellisyyteen. Ei ainakaan oikeesti. Olevinaan voi päästä mutten usko että oikeesti.

Niin siitä lukiosta. Pitäis päättää käykö fysiikan vai äikän kurssin itsenäisesti kun ne on päällekkäin… Huoh…

Ahdistusta harrastuksista

Elokuu 6, 2009, 22:31

Mulla on ollu nyt tosi hankalaa omien harrastuksien kanssa ja oman mieleni kanssa. Olen siis suoraansanottuna ihan kamala perfektionisti. Ihan kaikessa mitä rupeen tekemään.
Tällä hetkellä pahiten perfektionismin alla on koulu (tai siis tulee olemaan, stressaan jo siitä nyt) ja Aikido..

Näin ollen luulen, että mun on aika pistää varikolle karate kutenmyös jujutsu ja katsoa niitä sitten kun tuntuu siltä ettei ahdista liikaa. Tai sitten treenaan aina silloin tällöin jos siltä tuntuu. En haluaisi ottaa stressiä enää niistä, koska tiedän ja tunnen, etten voi olla niissäkään perfektionismin takia tarpeeksi hyvä. Tiedän että tämä ajattelutapa ei myöskään ole kovin hyvä, sillä ei kaikkea tarvitse osata hyvin. Mutta en mahda sille mitään.

Luulen etten tällä hetkellä en pysty treenaamaan mitään muuta kuin aikidoa lukion lisäksi.Lukioon on kamalat panostukset (suunnitelmissa on kirjoittaa ihan liikaa aineita).

Ekstriim urheilua :)

Heinäkuu 25, 2009, 23:06

No joo. En nyt tiiä onko niin ekstriimiä mutta kerrompa nyt mitä tässä parin päivän aikana on puuhattu.
Jeps eli torstaina olin ratsastusvaelluksella (ja minähän olen ratsastanut tätä ennen 4kertaa, mennyt vain käyntiä ja 5metriä ravia :D). Vaellettiin muutama tunti Kolin kansallismaisemissa. Hevosinamme oli söpöt Islanninhevoset, sain hevosekseni Raffael:n. se oli semmonen, ei niin automaattihevonen, eli joutui tekemään pikkusen töitäkin :) Koska mulla oli “kokemusta”. Lol. :) Aloitettiin käynnillä, siirryttiin tölttiin, paitsi et mun hevonen oli vähän vilkkaampi joten mentiin sit suoraan ravia… Opettelin alkeisravista raviin sillein et sain rytmityksenkin toimimaan… KUNNES ryhmän ohjaaja sanoi että nyt lähdetään laukkaa. :)

Pääsin vetää pikkusen aikaa laukkaa kun hevosen perseesee tömähti toinen hevonen ja sen jälkeen meikä tajus seuraavan kerran jotain 5m päässä ojan toisella puolella metsässä. Makaamassa. Mutta olin kuulema vetänyt itseni melkein ukemi asentoon putoessa, en kyl tajunnut :D Tämä hevonen tömähti perseeseen siis siksi, kun kaverilla lähti laukas hevonen käsistä. Että semmonen vaellus :D Onneksi ei tullut muuta kuin kipeät niskat ja hartiat, alaselkä. Kaverilla tärähti häntäluu ja lonkat silleen ettei pystynyt kävelee..

Eilen sitten oltiin Ruunaan koskilla laskemassa koskilla kumiveneellä. Mä oon laskenu tosta jo 3 kertaa, mutten ollut vielä kertaakaan uinut. :D Eli ekat 3 koskea melottiin ja vika koski, hyppy veneestä ja uimaan. Oli kyllä sairaan siistii!!!! Ihan sika siistii.

Koottuja aforismejä ja sanontoja :)

Heinäkuu 7, 2009, 13:49

Keräsin tänne jotain mukavia ja hauskoja sanontoja.

Älä turmele sitä, mitä sinulla on haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa,
mistä vain uneksit.
- Tuntematon

Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen
voi tehdä jotakin; ja jos jokainen tekee jotakin,
tulee kaikki tehdyksi.
-Tuntematon

OLE OMA ITSESI

Lue, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei lue.
Ajattele, joka päivä, jotakin jota kukaan muu ei ajattele.
Tee, joka päivä, jotakin, jota kukaan muu ei ole tarpeeksi hölmö tehdäkseen.
On mielelle pahasta olla aina osa yleistä mielipidettä
- Christopher Morley-

Hymyilemiseen tarvitaan 26 lihasta mutta murjotukseen 62.
Mitäpä suotta itseään vaivaamaan!
-Tuntematon

Hyvät ystävät ovat kuin lyhdyt tiellä
- eivät lyhennä matkaa, mutta tekevät sen valoisammaksi kulkea
-Tuntematon

Hyvä ystävä on kuin aspiriini
- se auttaa.

Hyvä ystävä on kuin nastarengas
- se ei petä.

Hyvä ystävä on kuin sadekuuro
- se virkistää.

Hyvä ystävä on kuin kesä
- se on aina odotettu.

Hyvä ystävä on kuin koti
- siitä ei voi koskaan luopua.

-Tuntematon

Aikidojunnuille joululauluja

Heinäkuu 7, 2009, 13:45

Tälläsiä olen joskus väkertänyt…

Aikido (sika-melodia)

1. Treenit alkaakin meillä jo elokuussa
Junnuilla silloin on juttua suussa, ne laulaa, nauraa ja
Vakavistuu, kun sensei sanoo huu huu huu
Niin lapset laulaa treenit alkakoon
Joojoojoo!

Tenkan - se taas tehdään vavan
Tenkan - sitä kerrataan
Tenkan - se tosi kiva on
Tenkan - se aika ehdoton

2. Sensei tatamilla lapsia nyt katsoo
Iloisin ilmein ja vaativin mielin
Surua nyt sensei tunne ei
Kun junnujaan katsoo ihaillen

Ja junnut laulaa: Sopu meille on ehdoton!

Sensei - kun se käskee vaan
Tehdään - nyt vähän tekniikkaa
Tekniikka - se aika siistiä on
Leikit - kun vielä leikitään

Ja junnut laulaa: Sopu meille on ehdoton!

Aikido - se laji kiva on
Junnut - siitä tykkää joo
Surut - kun siellä unohtuu
Mieli -sen jälkeen hyvä on

La-la-la laa - la - laa ….

*****

JOULUPUU ON RAKENNETTU -melodia

1.Treenit kohta alkamassa,
Senseikin jo dojolla
Sandaalitkin ojennettu ,
on jo salin reunalla.

2. Taas on päivä aherrettu,
Pelejäkin pelattu
Ukemeita, tenkaneita ,
tekniikoitakin testattu

3.Kumarretaan toisillemme,
Kiitos tästä vuodesta
Aikidoa harjoiteltu,
ompi tosi reippaasti!

@ Heidi Eloranta :)

This site employs the Wavatars plugin by Shamus Young.