Viime yönä ja edellisenä päivänä tajusin oikeesti, että kuinka tärkeitä hyvät ystävät ja luotettavat ihmiset oikeesti ovat. Ainakin minulle.

Aina on ollut kaikenlaisia kavereita ja mukamas “ystäviäkin” muttei koskaan oikeastaa ihan aidosti. Monet nuoret tytöt ja pojat eivät ole aitoja ystäviä. Esimerkiksi monet teini-ikäiset tytöt ja nuoremmat esittävät ystävyyttä ja sitten kuitenkin puhuvat täyttää bullshittiä selän takana. Mutta niinhän aikuisetkin vielä tekevät. Tylsää. Jotkut ihmiset = “ystävät” olevat erityisen idiootteja.

Joten olen todella onnellinen, että olen löytänyt aidosti minusta välittävät ihmiset ympärilleni. Myöskin siksi, koska he harrastavat samoja lajeja kuin minä, osa heistä on hiukan vanhempiakin kuin minä (tai aika paljonkin) mutta jotkut ovat minun kanssani samanikäisiä. Voin puhua heidän kanssaan treeneistä mutta myös kaikesta muustakin mitä nyt minä voin treenien lisäksi puhua.

En olekkaan ennen oikeastaan tiedostanut täysin, että kuinka tärkeitä ystävät oikeasti ovatkaan. Vaikka ihminen olisi kuinka pärjännyt urheilija/hyvä budoka tms., hyvin pärjäävä työelämässä tai muuten vaan kaikki olisi “täydellistä” niin uskon kuitenkin, jos hänellä ei ole ystäviä, että hänen elämänsä ei ole täydellistä. Ystävyydellä on suuri merkitys sydämellä ja jos sitä ei saa oikeasti täytettyä, on se tyhjä. Se tuntuu ontolta, pahalta ja yksinäiseltä.

Ihmiset, pitäkää ystävistänne kiinni!

Siteeraan lempikirjaani Pikku Prinssiä :

Ja ruusut olivat hyvin noloja.
“Te olette kauniita, mutta olette tyhjiä”, hän sanoi vielä.”Ei teidän puolestanne voi kuolla. Tietenkin joku tavallinen ohikulkija voisi luulla, että minun ruusuni on samanlainen kuin te. Mutta se yksinään on teitä kaikkia tärkeämpi koska minä olen juuri sitä kastellut. Koska juuri sille tein tuulensuojan. Koska juuri sen lehdiltä tapoin toukat (paitsi niitä paria kolmea, jotka jätin sitä varten, että kukka saisi nähdä perhosia). Koska juuri sen olen kuullut valitettavan tai kehuskelevan itseään tai joskus vaikenevankin. Koska juuri se on minun ruusuni.”
Ja hän tuli taas ketun luo.
“Jää hyvästi”, hän sanoi.
” Hyvästi”, kettu sanoi. ” Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”
” Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.”, pikku prinssi toisti paremmin muistaakseen.
” Aika, jonka olen tuhlannut ruusuilleni…” Pikku prinssi toiteli paremmin muistaakseen.
“IHmiset ovat unohtaneet tämän totuuden”,sanoi kettu.”Mutta älä sinä nyt vain unohda sitä. Sinun on vastattava aina siirä, mitä olet kesyttänyt. Olet vastuussa ruusuistasi…”

Viesti kirjoitettiin Sunnuntai, Elokuu 16, 2009, 8:26 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata vastauksia RSS 2.0-syötteen kautta. Voit kommentoida tai voit käyttää paluuviitettä omilta sivuiltasi.