Elokuu 14, 2010, 17:37
Aika moni on tässä maailmassa mielestään kova jätkä mutta aika harva loppujenlopuksi on. Olen vuosien varrella työskennellyt ja nähnyt aika monia joihin on tämä adjektiivi liitetty ja olen tullut siihen tulokseen että vaikka sitä ei pysty täysin määrittelemään että mikä tekee kovan jätkän niin sen voi aika tyhjentävästi listata että mikä ei tee:
-Kukaan oikeasti kova jätkä ei mainosta olevansa kova jätkä (välillä tuntuu että ne oikeasti kovat tyypit eivät edes ajattele itseään kovina jätkinä)
-Kovan jätkän ei tarvitse esiintuoda omaa kovuuttaan, tekemisiään tai meriittejään keskusteluissa
-Kova jätkä ei tarvitse rekvisiittaa tai hurmoshenkistä vaahtoamista korostaakseen omaa kovuuttaan
-Kovan jätkän ei tarvitse vähätellä muita tunteakseen itsensä kovaksi
Vastoin yleisiä uskomuksia niin minkään tietyn kamppailulajin harrastaminen, joukko-osastoon kuuluminen tai tietty ammatti tahi muukaan ulkoinen seikka ei tee kenestäkään kovaa jätkää. Se mikä tekee onkin kinkkisempi kysymys johon ainakaan minä en osaa kertoa vastausta…
Avainsanat: armeija, turva-ala, väkivalta
Kirjoitettu: Ammattihommat | 4 Kommentit »
Heinäkuu 3, 2010, 22:40
Suomen kansan moraalinen ääni Päivi Räsänen on lähdössä sotaan. Vaikka retoriikka saattaakin olla hukassa niille kristityille jotka ovat lukeneet ainoastaan Jeesuksen opetuksia niin kristinuskon historiaa tarkastellessa se on varsin nappiin osunutta.
Tämä tärkeä asia jonka puolesta Kristillisdemokraatit Päivi ylipäällikkönään on sotaan lähdössä on siis sellainen kauhistus kuin sukupuolineutraali avioliittolaki. Loogisesti tässä on asetettu vastakkain ydinvoima ja homoavioliitot. Vaikka ymmärränkin toisaalta Päivin ajatukset Vihreiden ydinvoimavastaisuudesta niin logiikkaa tuosta on silti vaikea löytää. Se nyt käy kuitenkin selväksi että arvoliberalismi on paha mutta sitä en kyllä tiedä että miksi.
Päivi kirjoittaa blogissaan näin: “Miehen ja naisen muodostamalla avioliitolla tulee yhteiskunnassa olla erityisasema, sillä se merkitsee mahdollisuutta yhteiskunnan jatkuvuuteen.” Ilmeisesti siis tasa-arvo jollainlailla heikentää yhteiskunnan jatkuvuutta tai on jotenkin muuten paha asia. Tästä ei voi päätellä kuin että joko heterot eivät halua naimisiin jos homotkin pääsee tai sitten sitä että jos saa vapaasti valita niin ihmiset menevät naimisiin saman sukupuolen edustajan kanssa.
Jos nyt Päivin logiikka on ollut hukassa niin niin mopo keulii jo aika pahasti tässä vaiheessa: ”Sukupuolineutraali avioliitto on sisäisesti ristiriitainen käsite. Avioliitto merkitsee lähtökohtaisesti kahden eri sukupuolen väliseen jännitteeseen rakentuvaa suhdetta.” En ole tavannut kiroilla kirjoitetussa tekstissä mutta mitä vittua?
Kertokaapa rakkaat lukijat että kuka noita äänestää? Silleen oikeasti?
Avainsanat: suvaitsevaisuus, tyhmät ihmiset, yksinkertaiset ihmiset
Kirjoitettu: Yleistä | 2 Kommentit »
Toukokuu 24, 2010, 1:05
Itsepuolustukseen, voimankäyttöön ja muuhun käpälöintiin liittyvistä mantroista yksi toistetuimpia on että jos itseään puolustaa niin tulee tuomio ja että portsari ei voi tehdä mitään nykyään. Paitsi että nuo eivät tietenkään pidä paikkaansa niin niitten toistelu saattaa jopa olla vaarallista koska ihmiset alkavat uskomaan niihin. Yleensä ne jotka “tietävät” nämä ylläolevat asiat ovat kuulleet kaveriltaan jostain tapauksesta joka oli sattunut jollekkin kaverin serkkumiehelle joka oli puolustanut itseään murhanhimoista puukkojunkkaria vastaan ja saanut tuomion. Mitään lähdekritiikkiä ei tietenkään kannata käyttää vaan kertoa asiaa sitten totuutena saunailloissa ja nettifoorumeilla.
Toinen tapaus on sitten “vanhanliiton” portsarit joilta on kortit menneet aikoja sitten ja käyttävät aikansa valittaen että miten nykyään ei portsari voi tehdä mitään tai on samantien tuomiolla ja että häiriköt saavat rellestää vapaasti kapakoissa. Tosiasia on kuitenkin se että Suomessa heitetään päivittäin niitä häiriköitä pihalle voimakeinoin ihan ilman tuomioita ja että häiriköille tulee lähtöpassit varmasti 99%:sta ravintoloita. Suomessa työskentelee todella iso joukko ammattitaitoisia portsareita ja tuollaiset höpinät ovat mielestäni lähinnä heidän aliarvoimistaan. Se että nykyään ei voi mielensä mukaan mätkiä ihmisiä koulutustarkoituksessa (onko sitten ennenkään, mutta pakko kai se on legendoja uskoa) erehdytään sekoittamaan siihen että mitään ei saa tehdä. Olen itse vakaasti sitä mieltä että jos joku näkee itsensä jonain tuomarina jonka pitäisi saada vapaasti käyttää väkivaltaa haluamiinsa henkilöihin niin lienee oikeasti parempi että pysyy poissa ammateista joissa puututaan ihmisten perusoikeuksiin.
En missään nimessä halua väittää että vääriä tuomioita ei tulisi ja että oikeus toteutuu aina mutta kyllä ne harhalaukaukset ovat varsin paljon vähälukuisempia kuin jostain kumman syystä halutaan uskotella.
Avainsanat: itsepuolustus, laki, turva-ala
Kirjoitettu: Ammattihommat | Ei kommentteja »
Huhtikuu 29, 2010, 4:52
Kaverini sanat kaikuivat korvissani. Mietin noita sanoja ja yritin kuumeisesti keksiä jotain sanottavaa mutta pää löi tyhjää. Yritin järkeillä että ei tämä muuta yhtään mitään, hän on se sama kaveri kuin aina ennenkin ja ei tämä paljastus sitä mihinkään muuta. Jotenkin asiaan oli vaan vaikea suhtautua normaalisti aluksi, tuntuihan ajatus siitä jotenkin luonnottomalta. Vihdoin sain sanottua että: “Ei se mitään, ollaan kavereita siitä huolimatta”. Olipa fiksusti valitut sanat.
Kotiinpäästyäni mietin että olisiko tämä yleisempääkin kaveripiirissäni. Eihän se näy mitenkään päällepäin. Kuka tahansa voisi olla, lähikaupan kassa, armeijakaverini, ehkä jotkut teistä lukijoistakin.
Syy miksi kirjoitan tätä on se että haluan kehoittaa teitä hyvät lukijat olemaan tuomitsematta liian jyrkästi. Kenties jonain kauniina päivänä joku teidän tuttavapiiristänne lausuu nuo pysäyttävät sanat: “Mä kuulun vasemmistonuoriin”.
Avainsanat: vasurit
Kirjoitettu: Yleistä | Ei kommentteja »
Huhtikuu 16, 2010, 18:43
Tämän kylän hieno matkakorttiuudistus kyllä jaksaa naurattaa. Melkein tekisi mieli sanoa että vituttaa mutta kun ei näille jaksa kuin nauraa enää. Niin sitä kuuliaisena pohjoismaalaisena jaksaa vain aina uskoa siihen että tekee vaan niinkuin sanotaan niin hommat hoituu.
Eli uudistus lähti liikkeelle viimevuoden lopulla ja 1.1 piti viimeistään olla käytössä kuvallinen matkakortti ja vanhat eivät enää kelpaisi. Noh, minähän sellaisen tilasin tietysti ja sain oikein hienon vahvistussähköpostin että tilaus vastaanotettu ja mailia pukkaa kun uusi kortti on noudettavissa. Sitten kuljin kuuliaisena poikana sellasilla kalliimmilla viikon paperilipuilla.
Ensimmäinen osa tästä oli se että tuossa toista kuukautta takaperin sain kuulla että vanhat kortit käyvätkin kun ei kuulemma noita kortteja saada kaikille niin nopeasti (melko yllättävää sinänsä kun niitä sai noutaa neljästä eri pisteestä ja taitaa pääpisteessä olla oikein kaksi tiskiä ja muissa yksi. Joukkoliikenteen vaikutusalueella asuu kuitenkin jotaikuinkin yli 2 miljoonaa ihmistä). No, siinä meni sitten vähän rahaa hukkaan kun tämä tieto ei tavoittanut esim. liikennelaitoksen nettisivuja vaan ilmeisesti kulki perimätietona suusta suuhun.
No, tuossa viikko takaperin sitten eräs kaveri joka oli ko. kortin tilannut joulukuussa niin kyllästyi odottelemaan ja marssi asiakaspalvelupisteeseen jossa ei meinannut tietenkään saada asiaansa hoidettua koska eihän nyt miljoonakaupungin liikennelaitoksen asiakaspalvelupisteessä englantia puhuta. No, jonkun ystävällisen kanssaihmisen avustuksella sai hommansa hoidettua ja kortti siellä pölyisenä hyllyllä olikin odottamassa. Tämä tieto sitten tavoitti allekirjoittaneenkin naamakirjan suosiollisella avustuksella ja tänään jonotettuani ikuisuudelta tuntuvan ajan n. 80 vuotiaan papparaisen koristessa takanani n.20cm päässä (kauempana ei tietenkään voi seistä ettei vaan kukaan pääse kiilaamaan väliin) sain kuin sainkin asiani hoidettua ja nyt olen hienon kuvallisen matkakortin onnellinen omistaja eikä tarvitse jännittää että joutuuko kahnauksiin lipuntarkastajien kanssa. Ainoa valitus on se ruma pärstä joka korttiin on tällätty mutta koska sen pitää olla omistajansa näköinen niin parempaankaan ei ole mahdollisuuksia.
Avainsanat: Eurooppa, Voi hyvä isä
Kirjoitettu: Yleistä | Ei kommentteja »
Huhtikuu 7, 2010, 19:56
Luin tuossa joku aika sitten lehdestä kun joku laulajamisukka totesi että hänellä ei oikein ole aikaa silleen kavereille ja että hyvät kaverit on sellasia että niitten kanssa voi jatkaa vuosien päästä siitä mihin jäätiin. Oli mielenkiintoista havaita että joku kohtelee ystäviään samallalailla kuin minä kohtelin Dostojevskin Riivaajia (armeijan vuoksi jäi kesken ja jatkoin vasta pari vuotta sen jälkeen). Olin myös sitä mieltä että ko. kirja olisi ansainnut enemmän huomiota taholtani.
Jokatapauksessa ihmettelin tuota kovasti ja en kyllä suoraansanoen vieläkään ymmärrä. Kyseessä on kuitenkin ihmisiä ja vielä läheisiä sellaisia ja kyllä niihin mielestäni pitäisi niin suhtautuakkin. Itse henkilökohtaisesti en välittäisi olla jonkun kaveri joka aina kaveria tarvitessaan soittaa ja heti kohta taas unohtaa.
En nyt tarkoita että kavereita pitäisi päivittäin pitää kädestä mutta ihmiset harvoin haluavat tuntea olevansa itsestäänselvyyksiä tai yhdentekeviä. Ei ystävyys ole mikään kuntosalijäsenyys joka seuraa mukana loppuelämän kun kerran on erehtynyt siihen sitoutumaan.
Toinen asia mikä itseäni on ihmetyttänyt ja välillä ärsyttänytkin tässä on sellainen miesten ja naisten keskinäisen ystävyyden kummeksunta. Nykyään on toki aika normaalia että miehillä on naisia kavereina ja päinvastoin mutta jos mies ja nainen ovat hyviä ystäviä ja vaikka viettävät aikaa ihan vaan kahdestaan niin silloin niillä on PAKKO olla jotain säpinää.
Ei kai tässä voi muuta jälleen kerran todeta kuin että ihmiset ovat kummallisia.
Avainsanat: ystävyys
Kirjoitettu: Yleistä | Ei kommentteja »
Maaliskuu 15, 2010, 23:38
Mietin tuossa että miten kontrolli- ja suojeluammateissa toimiminen vaikuttaa siihen miten tulisi treenata. En nyt halua ottaa kantaa tällakertaa siihen että millaisia asioita portsareiden tai vartijoiden tulisi treenata vaan yleisemmin treenin intensitettiin. Jos työskentelee vaikka toimistossa tai kaupan kassalla niin ei ole työn kannalta juurikaan väliä vaikka eilisen treenin jäljiltä jalat on niin jumissa että kävely muistuttaa siitä kaverista joka oli sählyjoukkueen kanssa Ruotsinristeilyllä ja nukahti vatsalleen. Mutta jos ajatellaan ammattia jossa voi joutua juoksemaan, kiipeämään, painimaan ja oikeastaan ihan mitä tahansa niin mikäli ei pysty vaikka juoksemaan rappusia ylös eilisen jalkatreenin takia niin siinä tuotetaan vaaraa sekä itselle että toisille.
Toki turvallisuusammateissakin on paljon hommia joissa ei niin justiinsa ole mutta mielestäni joka päivä pitäisi kuitenkin mennä töihin niin että tarvittaessa pystyy toimimaan niissä ammatin vaatimissa poikkeuksellisissakin tilanteissa. Vaikka niitä sattuisikin kerran puoleen vuoteen niin Murphyn lain mukaan se sattuu juuri silloin kun et pysty edes sitomaan kengännauhojasi istumatta. Tämä on mielestäni ehdottomasti sellainen asia joka pitäisi ottaa huomioon myös harjoittelua suunniteltaessa.
Ihmisiähän tässä toki ollaan ja kyllä itsekullekkin sattuu vuosien varrelle niitä työpäiviä kun edellisilta on venähtänyt, treenit on mennyt vähän överiksi, ei ole kehdannut soittaa saikkua pikkusairastumisen takia jne. jne. Kaksi asiaa kuitenkin olisi turvallisuusammateissa työskentelevien pyrittävä muistamaan:
1) Jokainen vuoro voi olla juuri se jossa tulee se poikkeustilanne kohdalle
2) Oman turvallisuutesi lisäksi olet vastuussa myös muiden turvallisuudesta
Treenaaminen kannattaa aina mutta aina ei kannata treenata loppuun saakka.
Avainsanat: Treeni, turva-ala
Kirjoitettu: Ammattihommat | Ei kommentteja »
Maaliskuu 11, 2010, 0:37
Maailma muuttuu mutta muuttuuko ihminen? Yksi ikiaikaisia luonnonlakeja on että kun puhutaan laihduttamisesta/terveydestä niin ihmiset muuttuvat täysin höynäytettäviksi uunoiksi. Jos joku keksisi huomenna että hevosen paskalla on terveysvaikutuksia niin ihmiset jonottaisivat sitä luontaistuotekaupoissa niin että Madonnan konsertin lippujonot näyttäisivät lähinnä kommunistien vappukulkueelta niiden rinnalla.
Viimeisin innostus lienee nämä superruoat (en tiedä onko sen jälkeen tullut jotain uutta, en ole niin hip että kuulisin näistä aina tuoreeltaan vaan joudun lukemaan niistä fitness- lehdistä). Kun toiselta puolelta maailmaa rahdataan jotain eksoottisen nimen omaavia kuivattuja marjoja tai tiesmitä ja sopivasti lehdissä puffataan niin myynti luistaa. Kukaan ei vaivaudu miettimään että mitä järkeä on rahdata jostain jumalan selän takaa marjoja maahan jossa on metsää naapurinkin tarpeisiin sekä joutilaita mummoja marjoja keräämään ellei maahanmuuttajat niitäkin varasta. Niitä marjoja siis, ei mummoja.
Minulla ei suinkaan ole mitään Gojimarjoja tai muita vastaavia vastaan enkä missään nimessä väitä että ne olisivat jotenkin huonoja syötäväksi, päinvastoin. Mietin vaan että kannattaako jostain marjasta nyt volttia alkaa heittämään kun niitä on tai ainakin olisi pitänyt olla ruokavaliossa vuosikaudet. Suuri huolenaihe näissä muotivillityksissä on aina se että se saa ihmiset kuvittelemaan kaikenlaista. Täysin onnettomasti jollain einesruoilla elävä perheenäiti kuvittelee syövänsä terveellisesti kun aamulla heittää vähän superruokaa sen mustan kahvin ja aamunortin ohessa naamariin.
Ravinto on iso kokonaisuus ja isoja puutteita ei korjata millään pienillä hokkuspokkuskonsteilla ja toisaalta kun kokonaisuus on kunnossa niin mistään muotivillityksistä ei tarvitse villiintyä.
Avainsanat: Voi hyvä isä, yksinkertaiset ihmiset
Kirjoitettu: Yleistä | 1 Kommentti »
Helmikuu 23, 2010, 0:25
Kuten rakkaat kuuntelijat huomaatte niin ei ole mediakasvatus mennyt hukkaan kuin noin hienoja termejä riittää otsikkoon saakka. Olen melko aktiivisena Facebookin käyttäjänä kummeksunut tiettyjä ihmistyyppejä joista kaksi nousee selvimmin esille.
Ensimmäinen ja mahdollisesti ärsyttävin ryhmä on nämä mainosmiehet. On ihan jees että jos on oma firma/seura/sali tai mitä vaan niin mainita asiasta sitäkin kautta. Itseasiassa tuollainen toiminta on ihan normaalia ja varmasti jokainen yrittäjä sitä tekee. Mutta jos sitä Facebookkia käytetään yksinomaan mainostarkoitukseen niin menee kyllä yli minun, kieltämättä hyvin rajallisen, ymmärrykseni. Paitsi että on ihan uskomattoman ärsyttävä saada samasta asiasta ilmoituksia seinälle ja massaviestejä ynnä muuta niin voisi miettiä että onko siinä mitään järkeä jos kaikki kaverit, mummosta toisella puolella maailmaa asuviin serkkuihin saa ne samat saatanan mainokset jostan kolmen tunnin kahvakuulaleiristä Ypäjällä? Kannattaisiko perustaa esimerkiksi se fanisivusto tai ryhmä johon sitten voisi liittyä ne ihmiset jotka haluavat tietää että mistä saa sen viimeisintä huutoa olevan kirjainyhdistelmäsertifiointidiplomin. Jos puolestanne ette ymmärrä että joku voisi olla kaverinne muutenkin kuin saadakseen tietoa firmastanne niin jonkinlainen matka sielun sopukoihin vaikka sen henk. koht. unieläimen avulla.
Toinen hieman koomisempi ryhmä on sellaiset ihmiset jotka käyttävät verkottumisyhteisöjä vain ja ainoastaan poliittisten mielipiteidensä julkituomiseen. Yhteistä toki kaikille heille on että heistä ei yksikään ole mitenkään vakavasti politiikassa mukana ja heidän poliittinen agendansa on yksisilmäistä ja vailla minkäänlaista ajatuspohjaa. Kyllähän se vaahtoaminen alkuun naurattaa mutta kun niitä tunkee jatkuvasti siihen etusivulle niin alkaa se rasittamaan.
Eli summa summarum: Älkää olko ääliöitä ja jos teillä on tyhmiä poliittisia mielipiteitä, pitäkää ne itsellänne.
Avainsanat: tyhmät ihmiset
Kirjoitettu: Yleistä | 1 Kommentti »
Helmikuu 10, 2010, 0:49
Siihen ei nimittäin voi luottaa yhtään. Joskus se tulee vaikka kuinka paljon myöhässä, välillä jättää homman kesken ja välillä se meinaa tulla esim. töissä. Itseasiassa voisi jopa epäillä Nukkumattian Paavo Väyryseksi sillä jos mies lukee Dostojevskin tuotannon yhdessä yössä niin ei se unihiekan heittely ympäri maailmaa ole homma eikä mikään.
Ihminen tai ainakaan minä ei yksinkertaisesti toimi vähäisellä tai olemattomalla unella. Ei se vielä mitään jos yksi huonosti nukuttu yö on takana mutta kun aletaan menemään viikkotasolla tuossa niin se alkaa heijastumaan kaikkeen. Nimittäin kun pienikin vastoinkäyminen saa melkein itkemään ja jokaista hymyilevää ihmistä tekisi mieli tintata keskelle kuuppaa niin tietää että nyt kannattaa tehdä jotain.
Tuossa joulukuussa tein vastentahtoisen ihmiskokeen ja olin noin 5 päivää käytännössä nukkumatta. Parhaimpana yönä taisi olla 3 tuntia unta niin että heräsin kaksi kertaa katsomaan kelloa ja huonoimpana ei minuuttiakaan. Maailma näytti siinä loppuviikosta aika erilaiselta. Lisäksi olotila oli aikalailla sellainen kun olisi ollut pienessä kaljapöhnässä koko ajan. Siinävaiheessa päätin kokeilla jotain nukkumista avittavaa lääkitystä. Olen tuota jotenkin aina vieroksunut ajatuksena ja täytyy sanoa että ihan turhaan. En nyt toki halua kannustaa minkään lääkkeiden tms. popsimiseen mutta jos unettomuus oikeasti vaivaa pitkään niin ei kannata kärsiä vaan tehdä asialle jotain. Elämänlaatu paranee ja hymykin saattaa nousta suupieleen muutoinkin kun naapurinmummon likastuessa rappusissa.
Eli jos kohtaatte unettomuutta niin suhtautukaa siihen kuin illalliskutsuille saapuvaan kepulaiseen, hankkiutukaa siitä eroon keinolla millä hyvänsä.
Avainsanat: insomnia
Kirjoitettu: Yleistä | Ei kommentteja »
Viimeisimmät Kommentit