Aika moni on tässä maailmassa mielestään kova jätkä mutta aika harva loppujenlopuksi on. Olen vuosien varrella työskennellyt ja nähnyt aika monia joihin on tämä adjektiivi liitetty ja olen tullut siihen tulokseen että vaikka sitä ei pysty täysin määrittelemään että mikä tekee kovan jätkän niin sen voi aika tyhjentävästi listata että mikä ei tee:
-Kukaan oikeasti kova jätkä ei mainosta olevansa kova jätkä (välillä tuntuu että ne oikeasti kovat tyypit eivät edes ajattele itseään kovina jätkinä)
-Kovan jätkän ei tarvitse esiintuoda omaa kovuuttaan, tekemisiään tai meriittejään keskusteluissa
-Kova jätkä ei tarvitse rekvisiittaa tai hurmoshenkistä vaahtoamista korostaakseen omaa kovuuttaan
-Kovan jätkän ei tarvitse vähätellä muita tunteakseen itsensä kovaksi
Vastoin yleisiä uskomuksia niin minkään tietyn kamppailulajin harrastaminen, joukko-osastoon kuuluminen tai tietty ammatti tahi muukaan ulkoinen seikka ei tee kenestäkään kovaa jätkää. Se mikä tekee onkin kinkkisempi kysymys johon ainakaan minä en osaa kertoa vastausta…
Ja se mitä on “kovia jätkiä” nähnyt kentällä ja maalimalla niin yleensä ne on niitä hiljaisimpia “jätkiä”.
Niinpa. VKA potkussa lanseerasi joskus termin “hiljaiset ammattilaiset” mika mielestani on aika kuvaava. Tulee aina valilla mieleen kun erinaisia keskusteluja kuulee ja lukee.
Kova jötkö on se joka pitää rakkaistaan huolen.
Semmonen working class heron hengessä oleva jantteri, ei niillä nyrkittelyillä ole väliä.
Rakkaudella on, kuulostaa stanan kliseiseltä mutta näin minä näen asian.
Helvetin hyvä teksti, olen itse miettinyt tätä asiaa useasti ja tullut myös samaan tulokseen. Tiedän itsekin muutamia henkisesti lujia miehiä, joista tosipaikan tullessa on tullut se todellinen kovuus esiin.