Mietin tuossa että miten kontrolli- ja suojeluammateissa toimiminen vaikuttaa siihen miten tulisi treenata. En nyt halua ottaa kantaa tällakertaa siihen että millaisia asioita portsareiden tai vartijoiden tulisi treenata vaan yleisemmin treenin intensitettiin. Jos työskentelee vaikka toimistossa tai kaupan kassalla niin ei ole työn kannalta juurikaan väliä vaikka eilisen treenin jäljiltä jalat on niin jumissa että kävely muistuttaa siitä kaverista joka oli sählyjoukkueen kanssa Ruotsinristeilyllä ja nukahti vatsalleen. Mutta jos ajatellaan ammattia jossa voi joutua juoksemaan, kiipeämään, painimaan ja oikeastaan ihan mitä tahansa niin mikäli ei pysty vaikka juoksemaan rappusia ylös eilisen jalkatreenin takia niin siinä tuotetaan vaaraa sekä itselle että toisille.
Toki turvallisuusammateissakin on paljon hommia joissa ei niin justiinsa ole mutta mielestäni joka päivä pitäisi kuitenkin mennä töihin niin että tarvittaessa pystyy toimimaan niissä ammatin vaatimissa poikkeuksellisissakin tilanteissa. Vaikka niitä sattuisikin kerran puoleen vuoteen niin Murphyn lain mukaan se sattuu juuri silloin kun et pysty edes sitomaan kengännauhojasi istumatta. Tämä on mielestäni ehdottomasti sellainen asia joka pitäisi ottaa huomioon myös harjoittelua suunniteltaessa.
Ihmisiähän tässä toki ollaan ja kyllä itsekullekkin sattuu vuosien varrelle niitä työpäiviä kun edellisilta on venähtänyt, treenit on mennyt vähän överiksi, ei ole kehdannut soittaa saikkua pikkusairastumisen takia jne. jne. Kaksi asiaa kuitenkin olisi turvallisuusammateissa työskentelevien pyrittävä muistamaan:
1) Jokainen vuoro voi olla juuri se jossa tulee se poikkeustilanne kohdalle
2) Oman turvallisuutesi lisäksi olet vastuussa myös muiden turvallisuudesta
Treenaaminen kannattaa aina mutta aina ei kannata treenata loppuun saakka.
