Siihen ei nimittäin voi luottaa yhtään. Joskus se tulee vaikka kuinka paljon myöhässä, välillä jättää homman kesken ja välillä se meinaa tulla esim. töissä. Itseasiassa voisi jopa epäillä Nukkumattian Paavo Väyryseksi sillä jos mies lukee Dostojevskin tuotannon yhdessä yössä niin ei se unihiekan heittely ympäri maailmaa ole homma eikä mikään.
Ihminen tai ainakaan minä ei yksinkertaisesti toimi vähäisellä tai olemattomalla unella. Ei se vielä mitään jos yksi huonosti nukuttu yö on takana mutta kun aletaan menemään viikkotasolla tuossa niin se alkaa heijastumaan kaikkeen. Nimittäin kun pienikin vastoinkäyminen saa melkein itkemään ja jokaista hymyilevää ihmistä tekisi mieli tintata keskelle kuuppaa niin tietää että nyt kannattaa tehdä jotain.
Tuossa joulukuussa tein vastentahtoisen ihmiskokeen ja olin noin 5 päivää käytännössä nukkumatta. Parhaimpana yönä taisi olla 3 tuntia unta niin että heräsin kaksi kertaa katsomaan kelloa ja huonoimpana ei minuuttiakaan. Maailma näytti siinä loppuviikosta aika erilaiselta. Lisäksi olotila oli aikalailla sellainen kun olisi ollut pienessä kaljapöhnässä koko ajan. Siinävaiheessa päätin kokeilla jotain nukkumista avittavaa lääkitystä. Olen tuota jotenkin aina vieroksunut ajatuksena ja täytyy sanoa että ihan turhaan. En nyt toki halua kannustaa minkään lääkkeiden tms. popsimiseen mutta jos unettomuus oikeasti vaivaa pitkään niin ei kannata kärsiä vaan tehdä asialle jotain. Elämänlaatu paranee ja hymykin saattaa nousta suupieleen muutoinkin kun naapurinmummon likastuessa rappusissa.
Eli jos kohtaatte unettomuutta niin suhtautukaa siihen kuin illalliskutsuille saapuvaan kepulaiseen, hankkiutukaa siitä eroon keinolla millä hyvänsä.
Avainsanat: insomnia
