Henkivartioinnista

Alkuun haluan huomauttaa että en ole minkään sortin henkivartija nimimerkistä huolimatta vaan aivan tavallinen teollisuusvartija. Kourallinen henkilönsuojaustoimeksiantoja tullut tehtyä mutta ei mitään mistä kannattaisi mainita.

Itseäni on pidempään hämmästyttänyt se miten tämä turvallisuuden osa-alue saa niin valtavasti huomiota. Kyseessä on kuitenkin yksi tylsimmistä turvallisuusalan hommista mitä voi vaan keksiä, hommia tehdään pääsääntöisesti oman toimen ohessa ja sittenkin tekijöitä on vähän. Päätoimisesti henkilönsuojausta yksityisellä puolella tekeviä ei tule mieleen kuin pari kolme kappaletta Suomesta. Henkivartijoiden määrää kun lähtisi kartuttamaan sillä että kiertelee kapakoiden ovilla kyselemässä kuka tekee hommia niin päästäänkin jo ihan erilaisiin lukemiin kun näillä minun empiirisillä havainnoillani.

Noniin, takaisin homman glamouriin. Siis minkäänlaista toimintaa todennäköisesti ei pääse näkemään koskaan, jos jostakusta tuntuu hienolta ajatus siitä että työtehtävissä voi kantaa asetta niin voinemme miettiä kuinka mukavalta se Glocki tuntuu niihin jenkkakahvoihin pureutuneena 16 tunnin seisoskelun jälkeen. Eräs entinen työtoverini ja esimieheni “pääsi” viimevuonna ensimmäistä kertaa voimankäyttötilanteeseen hesu- hommissa ja palvelusvuosia ja keikkoja on takana jokunen kuitenkin. Pääsi sitaateissa siksi että jos jonkun mielestä henkilönsuojauksessa pääsee voimankäyttötilanteeseen niin mindset on pikkasen väärä niitä hommia ajatellen.

Lähestulkoon kaikki glamour noista hommista on täyttä paskapuhetta. Jos joku kertoo sinulle tarinoita henkivartioinnista niin mitä enemmän tarinassa on vauhtia ja vaaratilanteita niin sitä todennäköisemmin kertoja puhuu paskaa (pl. tietysti korkean riskin alueet joilla niilläkin menestyksekkäästi suomalaisia toimii). Jos taas tarina on sellainen jossa sekä kertoja että kuulija meinaa nukahtaa kesken kerronnan niin puhuja puhuu todennäköisesti totta.

Jos haluaa kokea itse homman glamouria mutta hommia ei ole tarjolla niin voi kokeilla seuraavaa reseptiä: Herää aamulla klo. 05. Pue päällesi puku ja kravatti kaulaan, viritä puvun vyölle erinäistä painoa (jos voimankäyttövälineitä ei löydy niin erinäiset taloustarpeet käyvät tilapäisratkaisuksi). Tämän jälkeen laita normaali radion korvanappi korvaan (tietämättömille tiedoksi että tuo nappi alka kohtuu paljon vituttamaan siinä 10-12 tunnin jälkeen) ja mene marmorilattialle seisomaan. Seiso siinä paikallaan 16 tuntia ja käy sinä aikana kaksi kertaa vessassa ja kerran syömässä. Onneksi olkoon, olet juuri maistanut glamouria henkivartioinnin ihmeellisestä maailmasta. Tasolla 2 tämä suoritetaan ulkotiloissa joko auringonpaahteessa tumma puku päällä tai vesisateessa ohut tuulitakki päällä. Jos näiden jälkeen vielä tuntuu että voisit tuota tehdä niin toivotan onnea ja menestystä työnhakuun. Tie ei ole helppo mutta omaat ainakin oikean mentaliteetin hommia varten.

Jaa:
  • Print this article!
  • Facebook
  • Google Bookmarks
  • Twitter

Avainsanat:

2 vastausta aiheeseen “Henkivartioinnista”

  1. elina kirjoitti:

    tuo lopun kuvaus henkivartijan työstä laittoi kyllä väkisten hymyä huuleen :D

  2. bodyguard kirjoitti:

    Joo, ja ihan omakohtaista kokemusta. Tosin tuo kakkosvaihe olisi pitänyt olla meren rannalla kun räntää tuulee poikittain.

Vastaa

Kirjoita koodi laatikkoon: