Blogeissa tärkeintä on että niitä päivitetään säännöllisesti. Vaikka tiedänkin tämän niin toteutus on silti ollut ihan mitä sattuu. Ajastakaan ei ole ollut pulaa tällaisen Forever alone- syksyn keskellä joten tähänkään ei voine vedota. Syynä pikemminkin on krooninen laiskuus ja se että minulla ei ole ollut oikeastaan mitään sanottavaa.

Onhan tässä ollut toki kaikenlaista mitä olisi voinut kommentoida männäviikollakin mutta noitten umpimielisten perämetsän perussuomalaisten pilkkaaminen on vähän turhan helppoon maaliin ampumista. Sitäpaitsi kaikenmaailman homoaiheita on blogissa ollut jo niin paljon että nyt kaivataan jotain vähän tosimiesmäisempää aihetta ettei kylällä aleta kuiskimaan.

No tämä ei ole mikään miehinen aihe kuitenkaan mutta tämä korpeaa joka syksy/talvi joten pakko siitä on avautua. Nimittäin tämä kylmä ja pimeä. Onhan se nyt ihan helvettiä kun aamulla herää töihin niin on pimeetä kuin perseessä ja sama meininki on kun pääsee töistä. Sitten kun kylmässä viimassa menee ratikkaa odottamaan ja kun se toisen maailmansodan aikainen purkki viimein lipuu siihen pysäkille niin siellä on vähintään yhtä kylmä kuin ulkona paitsi että siellä haisee lisäksi mahorkka ja suolakurkut. Sitten taas siinä viimassa ja pimeässä kävelet kotiin. Ihmekkös jos ei ihan virkeimmillään ja iloisimmillaan ole. Mielialaa ei suinkaan piristä tieto siitä että tätä jatkuu vielä kuukausitolkulla ja ilma muuttuu vaan kylmemmäksi. Sitten vielä joku tekopirteä kanssaeläjä julistaa että miten syksy/talvi on hänen lempivuodenaikaansa ja on niin mukava kun on kunnon pakkasia jne. Siinä sitten koitat hymyillä kun samaan aikaan mietit että lyönkö nyt vai heti.

Mutta kuten jo varmaan huomasittekin niin ei minulla tosiaan ole mitään senkummempaa sanottavaa. Kun kulkee kodin ja työpaikan väliä ja molemmissa nököttää tietokoneen ääressä niin mitään kovin jännittävää kerrottavaa ei juuri synny. Lisäksi tyhmiä ihmisiä on nykyään niin paljon että nauramisen asemesta tekisi mieli itkeä. Kai tämä on sitä kuuluisaa syysmasennustan joka jatkunee talven yli kun on niin pimeää ja kylmää ja sitten tuleekin jo se kevätmasennus. Onneksi kesä sentään on iloista aikaa ja eihän kesään ole enää vuottakaan. Että sitä odotellessa.

Mukavan ja aurinkoisen kesän ja lomien jälkeen töihinpaluu vituttaa innostuneempaakin työmyyrää. Sitten on vielä erikseen jo se joukko joka normaalistikin ottaisi ennemmin peräruiskeen kuin raahautuisivat työpaikalleen (sitten on tietysti me jotka ottaisimme peräruisekeen mielellään ihan muutenkin vain). Syksyssä on kyllä jotain sellaista perustavanlaatuisesti miettimään pysäyttävää (vaikka yleensä vuodenvaihteen ajatellaan olevan tällainen hetki niin melkein olisin sitä mieltä että syksy toimii tässätarkoituksessa paremmin). Jos se arkeen palaaminen tuntuu kovin vaikealta ja ikävältä niin olisiko sille arjelle tehtävä jotain? Itsellä arkeenpaluu kesän jälkeen oli jokseenkin pahempi kuin koskaan aikaisemmin ja tein siitä omat johtopäätökseni ja tulen tekemään kaikkeni näitten johtopäätösten käytäntöönsaattamiseen.

Suurempaa muutosta odotellessa voi myös kiinnittää huomiota pienempiin asioihin. Urautuminen on asia joka uhkaa jokaista jossainvaiheessa ja sitä ei välttämättä edes huomaa. Urautuminen on helppoa ja sitä vastaan taistelu vaatii jatkuvaa työtä joka saattaa tuntua raskaalta. Mutta se urautuminen on se joka on pidemmällä aikavälillä oikeasti raskasta. Mieli pysyy virkeänä kun tekee uusia asioita tai oppii uutta. Itse kokeilin tuossa erään brittiläisen yliopiston lyhytkurssia. Alkuun ajattelin että tuollainen työn ohessa opiskelu ja harjoitustöiden tekeminen on raskasta mutta en ole töissäkään ollut pitkään aikaan mieleltäni yhtä virkeä, ilmeisesti aivot tykkää siitä että niitä käytetään. Männäviikolla ostin 3kk aikaa Babbel- nimiselle kieltenopiskelusivulle sillä ranskan parantaminen (turistiranskasta) on kiinnostanut pitkään mutta aina on ollut muka liian kiire. Missäännimessähän oikeasti ei ole kiire ollut mutta urautuminen on siitä paha asia että se saa ihmisen uskomaan että hänellä ei ole aikaa kun on työt ja kaikki. Valtaosalla se ei pidä kyllä paikkaansa jos tarkemmin asiaa katsoo.

Mikä sitten on tämän blogikirjoituksen pointti? On hyvä asia tavoitella isompaa muutosta elämäänsä mutta ne tapahtuvat harvoin kädenkäänteessä ja sitä odotellessa kannattaa tehdä niitä pieniäkin muutoksia. Opiskele jotain uutta tai opettele joku taito. Olkoon se sitten valtiotieteitä avoimessa yliopistossa tai kansantanhuja työväenopistolla. Siitä saattaa olla hyötyä tai sitten ei mutta varmaa on että siitä ei haittaakaan ole. Ja mieli pysyy virkeänä kun tekee välillä jotain erilaista ja oppii uutta. Ja se on arvaamattoman arvokasta. Ja voi jopa käydä niin että ne suuret muutokset tulevat huomaamatta.

Tämä on se aika vuodesta kun ihmiset yleensä valtaa lapsenomainen usko siitä että ensi vuonna on kaikki paremmin. Vaikka jokaiselle pitäisi olla selvää ettei se elämä siitä paremmaksi muutu minuutissa kun kello vierähtää yli puolenyön huomenna niin silti se vuoden vaihtuminen jostainsyystä aina saa aikaan uskoa parempaan. Ihmiset ovat hassuja.

Jos katselee tätä vuotta tämän blogin kautta ja vertaa viimevuoteen niin lienee turvallista olettaa että senkummempia parannuksia ei ole luvassa ensivuonnakaan. Melko samoilla linjoilla on menty alusta saakka, poliitikkojen ja ahdasmielisten pilkkaamista ja pari satunnaista ammattiin liittyvää kirjoitusta. Mukava kuitenkin huomata että tätä blogia käy joku kuitenkin lukemassa joskin kommentointi on syystä tai toisesta melko vähäistä. Itseasiassa tuo itsenäisyyspäiväviikko oli potkun blogihistorian vilkkain viikko ja koska olin ainoa blogia päivittänyt kyseisellä viikolla omin kunnian tästä vilkkaudesta itselleni. Noista kyseisistä blogikirjoituksistahan toinen käsitteli sitä toimittajanpölvästiä joka tunki portsareiden väliin linnanjuhlien jatkoilla ja erään vihertävän tantan älyvapaata kommentointia asiassa ja toinen seksuaalivähemmistöjen oikeutta tanssia linnassa. Koska kansa tietää mitä haluaa niin nämä teemat tulevat varmasti olemaan esillä ensivuonnakin sillä pölvästit ovat ehtymätön luonnonvara.

En yleensä ole tehnyt uudenvuodenlupauksia joten en tee nyttenkään. Ajattelin tehdä kuitenkin kampanjalupauksen. Jos äänestätte minua vuoden blogipotkijaksi niin yritän päivittää tätä blogia ahkerammin ensi vuonna.

Hyvää uuttavuotta!